Kaamos alkaa olla syvimmillään.
Ensimmäiset syyssateet ovat saapuneet
tänne pohjolaan,
kuulaan, kauniin sekä värikkään syksyn jälkeen.
Aurinko on muistanut helliä meitä tänä vuonna pitkään
ja pitkin syksyä.
Upeat auringonlaskut ovat värittäneet maisemaa
useina iltoina pitkin syksyä.
Lumipeite on jo vallannut pohjoisen Suomen,
eilen saimme jo pientä alkupalaa tulevasta talvesta myös täällä
eteläisessä Suomessa,
- räntäsateesta
ja lisää on lähipäivinä tiedossa.
Tämä pimeä aika täällä maalla on kirjaimellisesti pimeää.
Ei loista katuvalot.
Kirkkaalla ilmalla taivaalla möllöttää kuu,
joka valaisee pihapolun paremmin kuin moni nykyinen
energiasäästölamppu.
Luonnonihmeitäkin on syksyyn mahtunut.
Niistä mieleenpainuvin oli kun
Superkuu nousi metsän takaa
itäiselle taivaalle.
Se oli valtava valopallo!
Välillä olo täällä maalla on kuin säkissä,
ei erota puita taivasta vasten.
Otsalampun valokiilassa näkee juuri sen
mitä lenkkeillessä tarvii nähdä,
askeleen pari eteenpäin.
Mutta vaikka meillä on säkkipimeää
meillä on myös jotain mitä kaupungissa ei ole
- miljoonat tähdet taivaalla
mitä ihailla ja ihmetellä.
Itse en niin välitä talvesta,
Keski-Eurooppalaiset nollakelit
sopii mainiosti minulle talveksi,
- tietysti ilman räntä ja vesisateita.
- tietysti ilman räntä ja vesisateita.
Vaikka joka päivä saakin harjan varressa heilua
sekä imuria ulkoiluttaa,
jotta pysyy koti siistinä
Sen verran paljon lapsiperheessä märkää hiekkaa
kantautuu ulkovaatteiden sekä kenkien mukana sisälle.
Tulee sitä aikuistenkin jaloissa.
Naurahdin aamulla,
pitäisi meillä olla kaupunkiin lähtiessä ensin
kuran ja hiekan kestävät pihajalkineet jalassa
ja sitten kaupunkiolosuhteisiin sopivat siistimmät vaihtokengät
autossa mukana.
Keväisin sekä syksyllä tämä olisi tarpeellista...
Tässä kuitenkin piristystä harmaaseen päivään
ja kauneutta läheltä...
Kuvamuistoja vuodelta 2015
Laskiaisen aikaan
Luonto herää
Kevään juhlaa
Kesäduunia
Keskikesän juhlaa - Suomen suvi
Syksyn satoa
ILOISTA PIKKUJOULUN AIKAA KAIKILLE!
