Bad Gastein 2015 Stubnerkogel - aamukahvilla

Viimeisen aamun miniretki...

Ukkonen on väistynyt 
ja päivä valkenee aurinkoisena, 
vain sumuverho peittää laakson.

Laukut pakattu, kaikki valmiina kotimatkaa varten.

Jotain kuitenkin jäi hampaankoloon

- takaraivoon vaivaamaan.

Siispä otetaan uusiksi,

noustaan ylös ja...

Viivytään vielä hetki tässä kauniissa maisemassa,
ympärille katsellen
maisemaa ihaillen.

Rautapolku kuljettavaksi, kuka rohkenee...

Kauniit Leidit sillalla

Rohkein mielin rautapolulle...

Sillalle oli vielä päästävä, 

tällä kertaa ikuistamaan rohkeutemme...

Sillan voi ylittää yksin tai yhdessä koiran kanssa,

Tai ystävät tukena ja turvana...

... tai sitten maastopyörällä.

Tässä maisemassa aamukahvihetki on ainutlaatuinen.

Hissikyydistä on moneksi

Stubnerkogelin ala-asemalla,
Rossalm

********

Kiireetön hetki korkealla
vaihtuu pian verkkaiseen matkantekoon.

Tästä hetkestä paluu arkeen olisi tyrmäävä.
Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu,
että matkustamisen eri vaiheet
raskaudestaan huolimatta
ja lähes puoli vuorokautta kestävä kotimatka
on hyväksi...

Sopeutuminen arkeen helpottuu tunti tunnilta
ja kotiinpaluuta kaipaa aina vain enemmän matkan edetessä.

Sitä sen mun keväinen uneni tiesi...
Niinkin täsmälliseksi sanotut eurooppalaiset junat
yllättivät VR tyylillään
- olemalla myöhässä lähes puolituntia.
Ehdimmekö lennolle, alkoi mietityttämään.

Junamatka halki Itävallan vuoristoisen seudun,
Saksan kumpuilevan maalaismaiseman
kohti Münchenin lentokenttää
kesti neljän tunnin ajan.
Lentoasemalla olimme juuri silloin kuin pitikin,
hetkeä ennen lähtöselvityksen avautumista.

Ylimääräisen odottelun jälkeen
olimme vihdoinkin matkalla lentäen
- illaksi kotiin

Kiitos teille ihanille
Sporttisille Leideille
kun jaoitte seikkailun kanssani
- ilman teitä ei olisi ollut tätä upeaa matkaa!

Ensi vuonna taas,
uusi seikkailu odottaa.
Matkan suunnittelu on jo pitkällä:
Hotelli varattu
ja päiväohjelmat hiottu 
toteuttamiskuntoon.

Seuraavaksi seikkailemme
Sporttisten Naisten kanssa
Garmisch-Partenkirchenissä
ja Seefeldissä

Hyvää kesää kaikille.

******

Sarin kuva-arkistosta

Alppirakkaus

- mikä ihana syy palata sinne uudestaan.
♡

Perinteiset tuliaiset kotiin

************

Bad Gastein Dorfgastein 2015

4. patikointipäivä

HARJANNETTA PITKIN HUIPULLE

Dorfgastein Fulseck 2035m - Arltörl 1797 - (Schuhflicker 2214m) - 

Grabneralm 1717m - Gipfel väliasema 1458m

Tarkoituksemme oli viettää päivä korkealla, 

kävellä harjannetta pitkin huipulle...

Jokainen saavuttaa oman huippunsa 

- toinen korkeammalla, 

toinen ehkä vähän matalammalla. 

Kaikki huiput 

ovat jokaiselle ainutlaatuisia kokemuksia. 

Useimmiten niiden saavuttaminen 

aiheuttaa valtavaa 

hyvänolontunnetta, 

että nälkä alkaa kasvaa syödessä! 

Näin on käynyt ainakin minulle.

Tämä matka oli minulle 

monien uusien haasteiden koematka, 

olin valmistautunut tähän 

jo pitkin talvea 

ja luonut uskoa itseeni 

monien mielikuvaharjoitusten avulla 

ja yrittänyt hävittää 

pelon tunnetta itsestäni. 

Koska olen alkanut viihtymään paikoissa, 

jotka olivat ennen minun mukavuusalueen ulkopuolella, 

minulla ei ole muuta mahdollisuutta, 

kuin jokaiselle matkalle suunnitella 

uusia tavoiteltavia kohteita, 

- etappeja kohti huippua. 

Mikä se minun huippu sitten onkaan?

Vai onko niitä useita?

Sen tietää vain tämä minun 

upean seikkailuni 

käsikirjoittaja...

Tämän päivä ohjelmassa 

oli nauttia kävelystä korkealla harjanteella

- tämän tyyppinen retki 

oli jo toistamiseen epäonnistunut 

Seefeldissä. 

Ensin "no season" matkalla keväällä 2013

ja viime syksyn "lost season" matkalla, 

kun talvi yllätti meidät 

ramankylmatlomat -matkallamme 

Rakkani kanssa.

Sää oli upea, 

pilvetön taivas, lämpötila hellelukemissa.

Tiedossa oli koko päivän kestävää 

"varjotonta vaellusta" 

puuttomalla harjanteella.

Paikallisbussilla lähdimme hotellin edustalta 

kohti pohjoista, Dorfgasteinia. 

Pieni viehättävä kylä Gasteiner laakson pohjoisosassa.

Täältä nousimme hissillä ylös 

Fulseckiin 2033m korkeuteen.

Koska päivän aikana oli tarkoitus pärjätä 

omilla eväillä

 aina iltapäivän lounaaseen saakka, 

nautimme vielä kahvihetken ylhäällä 

maisemaa ihaillen 

ennen varsinaista liikkeelle lähtöä. 

Tämä päivä oli "aikataulutettu", 

jotta ehtisimme varmasti viimeiseen hissiin.

Kun suunnittelen reittejä 

talven aikana kotona, 

otan huomioon sen reitin 

tarjoamat mahdollisuudet 

ryhmän jokaista jäsentä 

ajatellen. 

Aina on varasuunnitelma, 

jos jostain syystä jokin juttu ei toimi 

tai haluammekin poiketa 

aikaisemmasta suunnitelmasta.

Tämän päivän ohjelmassa oli mahdollista tehdä huiputus, 

Schuhflicker 2214m korkeuteen 

mustalla merkittyä reittiä pitkin

- kenellä siihen rahkeet riittäisi 

ja aika huomioon ottaen.

Muuten ryhmä yrittää nousta niin korkealle kuin 

pää kestää ja jalat kantaa.

Olin omasta mielestäni saavuttanut 

jo niin monta huippua 

tämän matkan akana, 

etten ollut valmistautunut ponnistelemaan enään 

tämän päivän patikoinnissa.

Lähinnä halusin niin kovasti 

kokea ja nauttia 

korkella vaeltamisesta. 

Halusin kokea harjanteella kävelyn, 

nähdä se panoramamaisema, 

olla "Euroopan katolla" 

ja katsella alas kumpuilevia rinteitä,

 laaksojen pohjalla olevia kyliä 

ja etenkin niitä kymmeniä ja kymmeniä 

Alppien lumihuippuja.

Kolmen todella aktiivisen päivän jälkeen 

oli aika 

nautiskelulle. 

 Meitä on huiputettu!

Alppijärvi, 

joka komeilee kaikissa 

Dorfgasteinin ja Fulseckin 

mainoksissa 

onkin tekojärvi 

ja kaiken lisäksi allas on 

TYHJÄ!

Kuva napattu netistä

Mainoskuva napattu netistä

 Unohdetaan Alppijärvet

ja lähdetään liikkeelle.

Suuntana ensin 

Arltörl

 Reitti kulki korkealla harjanteella, 

helppokulkuista polkua pitkin, 

joka kapeni matkan edetessä 

pikku hiljaa alaspäin.

Laskeuduimme ensin 236 korkeusmetriä.

 Matkalla oli viellä jäänteitä menneeltä talvelta,

syviä lumipälviä, jotka upottivat polviin asti.

Lunta kengässä...

 Kieserl 1953m

 Välillä polku kulki kuin syvissä ojissa...

Täällä oli niin hiljaista.

 

Ensimmäinen etappi, 

kappelin katto,

näkyy jo.

 Sarin kuva-arkistosta

Sarin kuva-arkistosta

Arltörl 1797m

 Huippuryhmän 

matka jatkuu...

jaksaa jaksaa...

Tässä maisemassa 

oli minun 

Alppi nautiskelun 

huippu.

Maisema, 

johon oli ihana istahtaa. 

Viipyä hetki. 

Olla huipulla.

Harjanteella.

 Kyllä patikkaelämä on ihanaa...

 

Kotkia vai...

... riippuliitäjiä taivaalla

Treffit terassilla Huippuryhmän kanssa

 Päivälevon aika...

Ei saa häiritä

 Alppirakkaus, 

mikä ihana tekosyy palata sinne uudestaan...

 Olimme matkan aikana 

tavanneet monia suomalaisia

Alpeista kiinnostuneita

auto- ja patikkalomailijoita.

Täällä alppimajalla tapasimme 

aidon "Pikku-Heidin"

sveitsiläis-suomalaisen nuoren naisen, 

joka työskenteli tarjoilijana majalla.

 Herkullinen lounas

 Odottelen tässä sitä Huippuryhmää saapuvaksi...

 Ja sieltä Huippuryhmä saapuu

Sydämellinen paikka

 MI(lk)AT

Bongattu murmeleita

- myös luonnossa

 Koti-ikävää helpotetaan Milka halauksin

Ryhmä Rämä 

- väsyneet, mutta onnelliset

Taidokkaita puhdetöitä

Jäikö mulle mitään?

Viimeinen patikkaetappi

 Loppumatka 

oli tylsää huoltotietä / laskettelurinteen pohjaa pitkin 

väliasemalle.

Täältä sitten hissillä laskeuduimme takaisin 

Dorfgasteiniin

 Päivän huiput

Iltapäivä jäätelöllä Dorfgasteinissa

Paluu Bad Gasteiniin paikallisbussilla

*********************

PÄIVÄLLISELLÄ  ROSSALM:ssa 

Bad Gastein

RinneRavintola Rossalm, 

Stubnerkogelin ala-aseman läheisyydessä, 

jonka ovella tuli tunne 

"onkohan tämä vähän liian hieno meille...?"

Olimme lähes ainoat asiakkaat.

Meitä palveltiin, 

kun olisimme olleet jotakin erityisvieraita.

Ruoka oli taidokkaasti tehty, 

ja oli erittäin maukasta.Ja hinnallakaan sitä ei oltu pilattu!

Loman paras menu!

Suosittelen!

Illan päätti

upea luonnonnäytelmä

"Ukkonen Alpeilla"

joka sopi täydellisesti 

onnistuneeseen patikkalomaamme!

" Olemme koko kylä tässä ukkospilvessä,

onkohan tämä ihan turvallista istua tässä parvekkeella?"

*******************

Vielä viimeisen aamun miniretki jäljellä...