BAD GASTEIN Stubnerkogel 2015

2. patikointipäivä

Böckstein - Böckfeldalm - Stubnerkogel 4h

Päivän ohjelmassa nousua 741 korkeusmetriä erittäin jyrkkää rinnettä myötäillen. 
Tässä reitissä on omat haasteensa "matkanjohtajalle", 
mutta tahdonvoimalla mennään...

Kotisohvalla karttaa tutkiessa kaikki näyttää niin tasaiselta... 
Ja kuvistakaan ei pääse siihen tunnelmaan, 
mitä on päivän aikana edessä...

Paikkalisbussia odotellessa tähyillään mikä vuori tänään valloitetaan...

Pyhäpäivän tunnelmaa Böcksteinin kirkkopuistossa

Paikallisten saapuessa kirkonkellojen kutsusoitossa pyhäpäivän kirkonmenoihin, 

me valmistudumme nousuun

Kaikki valmiina...

Rannetietokoneet valmiina, nyt mennään...

Sarin kuva-arkistosta

Tunnin kestäneen 407 korkeusmetrin nousun jälkeen saavumme 

tunnelmalliseen Böckfeldalmille aamukahville.

Näkymä terassilta on upea, 

kyllä näissä maisemissa kelpaa kesätöissä olla tarjoilijana...

Autojuna - asema Böcksteinissä läpi vuorten

Energiatankkaus ja vaatteiden kuivatustauko

Kreuzkogel 2686m Sportgastein

Eikä ulkohuussissa istuessakaan tunnu olevan kiire mihinkään. 
Varmaan yksi hienoimmalla maisemalla varusteltu ulkoWC...

Matka jatkuu

Milka tuli tervehtimään, kun polku vei meidät laidunalueelle.

Jos Sveitsissä sanotaan lehmiä olevan kaikkialla, 
niin on niitä Itävallassakin. 
Tässä mennään 1600m korkeudessa.

Taustalla kohoaa Zitterauer Tisch 2463m

 Sarin kuva-arkistosta


Sarin kuva-arkistosta

Sarin kuva-arkistosta

Onnellisen lehmän maitoa tulee näissä maisemissa...

Ja suussasulavat juustot.

Juomatauko laitumen laidalla käen kukkuessa taustalla

- Ihana kesä!

Kirkonkellojen soitto kuuluu suoraan alapuoleltamme.

Tältä pätkältä ei ole valokuvia, olosuhteista johtuen...

Polku kulki erittäin jyrkän rinteen reunalla hyvin kapeana. 
Hetkittäin jo ajattelin luovuttaa, mutta ryhmän henki oli niin hyvä ja kannustava, 
joten oli vaan sydän pamppaillen kestettävä. 

Päässä jyskytti, pelotti ihan kamalsti, 
mutta onneksi auttava ja turvallinen käsipuoli avusti pahimman yli. 
Tosin kyseisen käsipuolen sormissa taitaa olla puristusvoimasta syntyneet painautumat 
- sormuksien "tatuoinnit" muistona.

Tällä polunpätkällä oli myös vaijeriapua käytössä pahimmassa paikassa, 
kun polku oli kapea, kivikkoinen, jyrkästi nousevat askelmat ja liukkat kivet. 

Samanaikaisesti piti ponnistella ylös ja pysytellä tasapainossa.
Eikä asiaa helpottanut se pelon tunne mikä siinä hetkessä vallitsi. 
Sinänsä aika helpottava ja turvallinen fiilis tarttua vaijeriin, 
mutta siitä irrottaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista, 
pitäisi seuraava askel pärjätä ihan omillaan...

Nyt en enää yhtään ihmetellyt hotellinjohtajan kysymystä aamiaisella:
"Tiedättekö minin olette menossa?"
Juu juu, oli "asiantunteva" vastaukseni...

Jos kartassa korkeuskäyrät on niin lähekkäin toisiaan, 
että siinä kohtaa karttaväritys muuttuu 
vihreästä tasaisen ruskeaksi, 
ei voi kuin kuvitella 
miltä maisema luonnossa näyttää...

Reittiselostuksen mukaan polku on vaativa, 
mutta nousu on sen arvoinen.

Voin yhtyä tähän, 
ihan parasta - kyllä kannatti! 

Kiitos ystävät, upeat leidit,
että olitte minun kanssa sen kokemassa,
yksin olisi jäänyt kävelemättä 
vai sanoisiko nelivedolla menemättä...

Lumiesteitä matkalla

Vihdoinkin tasamaalla 

Raikkaita Evian puroja

Pakollinen lepotauko kuumuudessa.
Hissin "siesta" aika, kohta päästään ylös.

Täällä ollaan korkeuksissa

Ansaittu aito Wienerschnitzel

Tässä maisemassa ihan täydellinen lounas!

HUIPPU MESTA!

Vuokkoja Alppimaisemassa

HUIPUTUSJUOMAT HUIPPUTIIMILLE!

Sarin kuva-arkistosta



Kreuzkogel 2686m 

Leidit huipulla

Grossklogner 3798m 
Itävallan korkein vuorenhuippu

Tischkogel 2409m ja Zitterauer Tisch 2463m

Bad Gastein häämöttää yli 1100m alempana.

Vähän on talvea jäljellä...

Ja sitten seuraava jännitysnäytelmä...

Kuka uskaltaa ylittää 
140m pitkän riippusillan lähes 2300m korkeudessa?

Sarin kuva-arkistosta

Nyt mennään...

Näyttää ihan helpolta...

Sarin kuva-arkistosta

HYVÄ ME!

Riippusilta "Hängebrücke" on 140m pitkä

Stunerkogel huippu 2251m 

Vielä viimeinen hetki tässä maisemassa...

Missä mun kännykkäkotelo on?

No ketteränä "tyttönä" päätin 

pikaisesti käydä hakemassa sen 

penkiltä Stubnerkogelin huipulta,

 jossa hetken viivyin ihailemassa tätä 

upeaa Alppi maisemaa...

Hengästyneenä hölkkäsin mennen tullen, 

ja palatessa

 oli riippusillan parhaalle kuvauspaikalle ilmestynyt 

TV-kuvausryhmä.

Uteliaana päätin pitää hengähdystauon 

(ohuen ilmanalan takia)

ja jäädä seuraamaan mistä oikein oli kyse. 

Yksi kameramiehistä kuvasi sillan ylittäviä ihmisiä 

perinteisellä TV-kameralla 

ja toinen viritteli uudenkarheeta kamerahelikopteria. 

Wau, tälläistä en ollut ennen nähnyt 

ja uteliaisuus heräsi entisestää 

myös laitteen käyttöä kohtaan.

Kolmas mies, ohjaaja luulisin, 

huomasi minun liittyneen kuvausryhmään, 

tuli luokseni ja pyysi, 

että kävelisin sillalle kuvattavaksi.

Kerroin hänelle,

 että olin juuri ylittänyt sen yhdessä ystävieni kanssa

ja ettei sen ylittäminen ollut mitenkään helppoa minulle. 

Siitäkin huolimatta,

 että minulle oli juuri tarjottu 

pääroolia 

Saksan telvision toimittamasta ohjelmasta 

Alpeista...

...ystävät odottavat minua 

ja viimeinen hissi lähtee pian!

Mun on pakko mennä nyt!

Ehdittiin sopivasti

******

Kevyt päivällinen

**********************************