Alppitähti: Kannuskoski - keidas keskellä maaseutua

Sanotaan, että Kannuskoski on saanut nimensä kannuksesta,

joka putosi kylää halkovan joen koskeen.

Tai siitä,
että kylää halkova joki on kannuksen muotoinen

juuri Kannuskosken kylä kohdalla.

Niin tai näin kylää halkoo joki,

Väliväylä

jolla on ollut suuri merkitys kylän historiassa.

Ja nykypäivässäkin.

Luonnonkaunis kylämiljöö
on mitä parhain kesäretkikohde
kaikenikäisille.

Kannuskosken kylää halkova joki virtaa aina

Saimaalta Kymijokea pitkin Suomenlahteen asti.

Kannuskosken kylää halkoo myös maakunnan raja.

Sekä kahden kunnan raja.

Toiset meistä on kaupunkilaisia, toiset ihan maalta.

Kyllä maalla on mukavaa!

Niin mukavaa,
että vuodesta toiseen kesäasukkaat palaavat tänne
ennen muuttolintuja ja muuttavat taas kaupunkiin ensilumien aikaan.
Mitenköhän tulevaisuudessa,
ilmastonmuutoksen myötä,
jos vähälumiset talvet kuuluvat eteläisen Suomen vuodenaikoihin.
Silloin täällä viihtyy
niin oman kylän väki kuin kesäasukkaat
luonnonrauhassa ympäri vuoden.
Ja mikäs täällä olis ollessa.
Onhan meillä vesihuolto järjestetty osuuskunnan toimesta,
valokuitu, sähköt melkein joka mökissä, asfalttitiet.

Ja ilo oli tänä kesänä huomata,
kuinka uusi sukupolvikin on tuonut ystävät ja perheensä
nauttimaan tästä kaikesta.
Tänne tullaan lomailemaan
kauempaakin,
ainakin Keski-Euroopasta asti.
Kaukaisimmat turistit tänä kesänä tulivat Japanista.

Eikä sellaista ihmistä taida olla,
jolla ei olisi joku tuttu tai yhteys Kannuskoskeen.
Vaikka lähdet maailman ääriin,
vastaasi tulee aina joku,
joka sijoittaa Kannuskosken maailmankartalle.

Kaikki tiet vievät Kannuskoskelle.

Sinne pääsee mäkisiä mutkaisia teitä pitkin

jokaisesta ilmansuunnasta.

Oikeita rallitaipaleita.

Onhan niitä harjoituksissaan käyttänyt vuosittain

Suomen kuumimmat rallinimet

aina Subaru -tallia myöten.

Ja SM -rallien näyttämönä on nämä

mäkiset mutkatiet oleet monet kerrat.

Tänne on kiva tulla vaikka polkupyörällä:

kun Salpausselän päältä lähtee laskeutumaan

kohti Kannuskoskea,

kannattaa jarrut olla kunnossa!

Seuraavan kerran polkimia tarvitsee käyttää

vasta parin kolmen kilometrin päässä...

Siinä avautuukin

ensimmäinen upea perisuomalainen

järvimaisema.

Vaikken ole motoristi,

mutta olen kuullut,

että juuri tälläiset pikkutiet ovat parhaita ajoreittejä.

Löytyy kylästä levähdyspaikkakin matkailijalle

"Keidas keskellä maaseutua"

Kahvila-Baari Väliväylän Etappi.

Sen terassilla on maisemat kuin postikortista.

Ja tunnelma kuin Suomi-filmistä.

Eräs ystäväni totesi kerran
kun kävimme kylänraitilla kävelemässä,

"jos on näin jyrkkä ylämäki,

niin minkälainen alamäki sen jälkeen tulee?"

Näissä maastoissa on hyvä harjoitella
peruskuntoa patikointimatkoille.

Mutta myös tutustua kylän historiaan.

Kylän raitista on tehty esite,

jota seuraamalla voi omatoimisesti tutustua kylään
ja sen mielenkiintoiseen tehdas- ja uittohistoriaan.

Mutta kyllä reitille saa
oikean paikallisoppaankin mukaan,

jos haluaa...

Palvelutkin on kylällä kuin kaupungissa konsanaan.

On kauppa, posti ja kahvila-baari,

parturi-kampaaja, taksi ja hieroja.

On voimalaitos, mylly

ja Suomen vanhin
käytössä oleva vesivoimalla toimiva saha.
Käy kylässä kirjasto- sekä jäätelöautokin.

Löytyy ammattitaitoa
maatalosyrittäjistä, metsänhoitajista,

metsureista sekä koneurakointimiehistä.

On maatilamatkailuyritäjää
ja useita vuokramökkiyrittäjiä.

Löytyy pullantuoksuisia emäntiä

ja savukalantuoksulla kyllästettyjä isäntiä.

On ammattitaitoa jokaiseen asiaan ihan omasta kylästä.

On muusikkoa, taiteilijaa,

seppää jos jonkinlaista.

Ja yhdessä täällä saadaan paljon aikaan.

Kylällä järjestetään ohjelmaa sekä tapahtumia
kaiken ikäisille ympäri vuoden.
On korkeatasoisia konsertteja,
leikkimielisiä kilpailuja,
toria ja markkinaa jos jonkilaista.

Sekä vähän tunnelmallisempaa
ja luonnonläheistä
yhteistyössä seurakunnan kanssa
järjestettävät maakirkot
keväällä Karhulammenlaavulla
sekä keskikesällä Otvan rannassa.

Eläimiäkin aidosta maalaiskylästä löytyy.
Lehmät laiduntavat pelloilla,
hevoset niityillä.
On lammasta, kukkoa, kanaa.
Kissoja kirjavia,
Koiria kaiken karvaisia,
ja pari karvatontakin koiraa on nähty
kylätiellä kulkevan.

On kylässä pari sikaakin.
Toisen kohtaloksi tulee joulupöytä,
Toinen taitaa olla kulkurisielu,
- mikropossu,
joka kaipaa villisian elämää.

Kylässä on kolme metästysseuraa,
on Martat ja kyläyhdistykset.

On jumppaa ja peli-iltaa kaiken ikäisille.

On kerhoja ja toimintaa lapsille ympäri vuoden.
On meillä kylällä oma uimarantakin,
missä on lasten kuin aikuistenkin
mukava polskutella.

Kylässä on myös ryhmäperhepäiväkoti ja esikoulu,

jotka palvelevat työssäkäyvien lapsiperheiden arkea.

On myös lakkautettu koulu,

jonka olemassaolon tärkeyttä eivät tämän kunnan
päätöskentekijät ja virkamiehet

ymmärtäneen.
Tämän syrjäisen ja aktiivisen

sekä erittäin vireän
muuttovoittoisen kylän tulevaisuudelle

sen säilyttäminen olisi ollut
maaseudun ja
koko kunnan kehittämistä.

Meillä on myös kaunis luonto!

Se onkin ihan parasta.

Kylästä löytyy useampi merkitty luontopolku:

Tolpankangas, Kukkovieru,

Melontareitti Väliväylä

ja Kyykosken koskialueet
grillipaikkoineen ja laavuineen.

Väliväylä

Tolpankangas

Tolpankankalle on tehty esite,
luonto-ohjelmistakin tutun
Seppo Vuokon
toimesta,
jota seuraamalla saa retkestä irti enemmän.
Jonkin verran on maasto muuttunut metsähakkuiden myötä,
mutta kohde on tutustumisen arvoinen silti.

Minulle alue tulee taas syksyn myötä tutuksi työpaikkana,
kun virittelen Karhulammen laavulle metsäkeittiön,
josta reippaat leirikoululaiset pääsevät nauttimaan
patikointiretken lomassa elämyksellisestä lounaasta
keskellä "erämaata", suuren supan pohjalla
- Karhulammen rannalla.

Kyykosken viehekalastusalue