Tänään vietimme ihanan iltapäivän
tutustuen suurkaupungin luontoretkikohteeseen.
Retkeilimme Isojen ja Pikkuisten kanssa
koko kansan Seurasaaressa,
Helsingissä
Saaren kävelykierros on n.5km
Alue on yhtä suurta ulkomuseota,
johon on siirretty ympäri Suomea erilaisia rakennuksia.
Kaunis luonto ja meri houkuttelee ulkoilijoita.
Ja sydämet menetetään pikkuisille pörröhännille
- tänne tullaan toistekin,
pähkinäpussin kanssa!
"Seurasaari on suosittu ulkoilupuisto,
jossa sijaitsee kaikkien suomalaisten tuntema ulkoilmamuseo.
Saaresta tehtiin kansanpuisto jo vuonna 1890.
Se oli suosittu työläisväestön retkikohde ja juhlien viettopaikka.
Moniin uutuuksiin, kuten valokuvaus, jäätelönmyynti ja ilotulitus,
helsinkiläiset tutustuivat juuri Seurasaaressa.
Alussa saareen oli vain laivayhteys,
silta valmistui vuonna 1892.
Nykyisin saaressa käy vuosittain kymmeniä tuhansia matkailijoita ja ulkoilijoita.
Erityisesti Seurasaaren juhannus on suuri kansanjuhla.
Seurasaaren luonto on metsäistä kallioisine mäkineen,
kosteine notkelmineen ja lehtoineen.
Saaren eläimet ovat tottuneet ihmisiin,
mutta eteläranta on suojeltu lintupoikueiden ruokailualueeksi.
Saaren pinta-ala on non 46ha."
"Seurasaaren ulkomuseossa voi tutustua menneen ajan asumiseen
ja suomalaiseen kansanperinteeseen.
Suomen eri maakunnista siirretyt rakennusket
sekä niiden interiöörit kertovat torppareiden,
talonpoikien ja säätyläisten elämästä 1700-luvulta viime vuosisadalle."
sekä niiden interiöörit kertovat torppareiden,
talonpoikien ja säätyläisten elämästä 1700-luvulta viime vuosisadalle."
Levähdyspaikka
Reitti on helppokulkuista hiekkatietä
Yritettiin löytää Pikkuisille uimapaikkaa,
mutta kyllä tällä kertaa jäi uimatta näissä rantavesissä...
Varmasti ja toivottavasti
Helsingistä löytyy vielä jostain uimakelpoiset rannat,
missä voi lapset ja aikuiset virkistäytyä.
Evästauko sorsilla
- ja taisi sitä jäädä joku leivänmuru Pikkuisillekin.
Missä mun Rakas on?
Mikä on Antti?
Se on Antin umpipihatalo.
Tällä kertaa Pikkuisten vikkelät jalat vei talon ohi,
mutta ensi kerralla aijon tutustua siihen.
Vielä löytyi taskunpohjalta muutama siemen sekä pähkinä.
Tuletko vielä syömään?
Tuletko vielä syömään?
Vielä hetki nauttien kesäsisestä Helsingistä
ja jäätelöstä
Kyhmyjoutsen pariskunta
sekä pari
"rumaa ankanpoikasta"
"rumaa ankanpoikasta"
Mukava retkipäivä Rakkaiden kanssa
Pilvibongailua kotimatkalla...
Tämä retki oli ehkä tämän kesän viimeinen.
Kohta saapuu syksy,
ihanaa aikaa sekin.
Pidän syksystä.
Syksyisin on elämässäni tapahtunut aina suuria
- yleensä hyviä asioita.
Odotan innolla tätä syksyä.
Toivottavasti se on täynnä auringonpaistetta
ja kuulaita raikkaita päiviä.
Seuraavaan patikointimatkaankin Alpeille
on enää muutama viikko aikaa.
Siitä juttua lokakuussa.
Jos sää suosii matkaamme, on luvassa
jyrkkiä rinteitä, korkeita paikkoja,
upeita maisemia,
sekä sellaisia paikkoja,
jotka aikaisemmilta reissuilta on jäänyt
valloittamatta.
Odotan innolla uusia patikointipolkuja,
ja ihanaa minilomaa Rakkaani kanssa.
*************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti