Pyöräretki Kotikylällä

Jos sua vastaan tallustaa asvalttitiellä majava, uskoisitko?

Entä jos sun autoa kohti hyökkää ukkometso takavasemmalta, uskoisitko sitä?

Mitäs jos hiirihaukka katsoo sua halveksivasti syvälle silmiin,

 kun häiritsen hänen brunssitarpeiden hankintaa

vain saadakseni upean väijykuvan ohi ajellessani. 

Uskooko kukaan mua enään ollenkaan,

kun mulla ei ole yhtään kuvaa näistä tapahtumista?

Mä olen niin tottunut ettei mun tarinoita kukaan usko, 

mut jos ne olis vain keksittyjä tarinoita,

 niin mä en olisi uskottava kertoessani niitä.

Usko tai älä, 

mutta kaikenalaista sitä näkee ja kokee täällä maalla, 

sellaista mitä et voi kokea kaupungissa 

tai voit ehkä sittenkin...

Kohdata hirven kotipihallasi syömässä sireenin oksia.

Tai osua kolaripaikalle keskellä Korsoa, 

missä auton alle on jäänyt pari villisikaa.

Kyllä luonto on ihmeellinen voimanlähde. 

Näillä hassunkurisilla kohtaamisilla eläinten kanssa

 nauttii arjesta monin verroin iloisempana.

Kyllä maalla on mukavaa

- ja erityisen mukavaa elämää on meillä täällä kotikylässä.

Täällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kivaa.

Eilen oli taas lapsille järjestetty liikuntakerho, 

johon me aikuiset saamme myös osallistua.

Isot lähtivät maastoon pyöräilemään ja 

pienemmät ensin lämmittelivät polttopalloa pelatessa,

jonka jälkeen seikkailimme metsässä leikkien piilosta 

ja kiipeilemällä siirtolohkareiden päällä, 

syöden mustikoita ja puolukoita.

Niin mukavaa on metsässä köllötellä kiven päällä, 

että piti oikein houkutella pikkunautiskelijoita lähtemään 

takaisin kotipihalle leikkimään.

Viime päivien upeat kesäiset 

ja kirkaat aurinkoiset säät ovat innostanut varmasti monia niitäkin, 

jotka ennen ovat vähemmän luonnossa liikkuneet.

Hyvä niin. 

Siitä me kaikki saamme voimaa 

ja positiivista energiaa 

tulevaan harmaaseen syksyyn ja talven pimeyteen.

Muistakaa, että lähelläkin on kaunista, 

kun katsoo oikeiden lasien läpi.

Meilläkin riitti vielä energiaa lähteä iltapyöräilylle 

Pikkupojan toiveesta...

Kierrettiin pyörillä 7 kilometrin mittainen 

Kotikylän lenkki.

"Ensi kerralla haluan, että ajetaan Kouvolaan"...

Mennäänkö tonne?

Lähdet mihin suuntaan tahansa, on aina edessä ylämäki.

Näissä Salpauselän "harjujen" (oik.reunamuodostumien) maastoissa 

korkeuserot ova suuret ja mäet jyrkkiä.

Hetken fiilikset on kuin Alpeilla pyöräilisi

- siis taluttaisi pyörää.

Pitkissä alamäissä on syytä olla jarrut kunnossa...

Maisematauko Väliväylän rannalla

Kalan narraajat voimalaitoksen pyörteissä

Päästiinpä Kouvolaan tälläkin reissulla.

Ei tainnut Pikkupoika ihan tyytyä tähän kaupunkiajeluun...

Reittimme tosiaan poikkesi Kouvolan kaupungin puolelle

- voisiko sano "perimmäiseen kolkkaan".

Kukkovierun polun "vartija"

Jaksaa jaksaa...

Kohta taas alamäki palkitsee kulkijaa

Evästauko Otvan rannalla

Otva

Toisesta päästä rannalle kiinnitetty ohjepuu, joka estää uittopuita ajautumasta rantaan.

Estää näin suman syntymistä.

Otvan geokätkö

jäi vielä löytymättä

Matka jatkuu läpi peltoaukean...

Syksyn satoa

... Kannuskosken tanssilavalle.

Täällä yritimme etsiä geokätköä...

Meillä tuntuu olevan koordinaatit hukassa...

Vaikka olisimmekin kartalla.

Ensi Juhannuskena taas tanssitaan Eino Grönin tangon tahdissa.

************

Tähän viikkoon on mahtunut myös työn puolesta 

ihania hetkiä luonnossa.

On upeaa, 

kun pääkaupunkiseudun lapset 

pääsevät leirikouluissaan 

nauttimaan ja kokemaan 

luonnossa liikkumisen ilon ja riemun

täällä Kannuskoskella.

Kyllä näissä maisemissa maistuu kunnon kalasoppa,

etenkin kun se on leiriläisten pyytämistä kaloista keitetty.

Otvan uimaranta on leiriläisten kanoottiretken tukikohta

Kannuskosken mylly

***************************

NAUTINNOLLISIA HETKIÄ LUONNOSSA!