TALVEN KESKELLÄ
Silloin kun elämä koettelee voimia,
oma lapsi sairastuu vakavasti
ja samaan aikaan kuoleman sairaan äidin taistelu päättyy.
ja samaan aikaan kuoleman sairaan äidin taistelu päättyy.
Elämä ja arjen palikat menee väistämättäkin sekaisin.
Tuttu turvallinen pohja elämältä romahtaa.
Maailma pysähtyy
Moni asia on aloitettava ihan alusta, uuden käsikirjoituksen mukaan.
Soviteltava kaikki jo olemassa olevaan arkeen.
Opeteltava moni asia uuden oppikirjan kanssa,
tultava pikavauhtia hoitoalan ammattilaiseksi
suoraan "amatöörin vaihtopenkiltä".
Silloin myös pysähtyy ajattelemaan elämää ja tulevaa,
kun huomisesta ei tiedä...
On elettävä tätä hetkeä, otettava siitä kaikki irti.
Löydettävä pienet onnen tähtisateet
kaiken huolen, surun ja väsymyksen pilviherhon seasta,
tartuttava hetkeen.
Kerättävä voimaa ja uskoa tulevaan.
Antaa elämän revontulien leimahtaa taivaalle.
Unelmoida, mutta ennenkaikkea elää elämää,
niin kuin jokainen tunti tai ainakin päivä olisi viimeinen.
Annettava rakkauden, arjen pienten ilojen
ja onnen täyttää jokainen hetki.
Unelmoida,
ja elää kohti unelmia.
Ei lykätä niitä yhtään kauemmaksi kun on tarpeen.
Joskus kauan sitten opettelin tekemään asioita joista en niin pitänyt.
Opettelin tekemään ikävät asiat ensin ja sitten vasta mieluisimmat.
Näistä hetkistä jäi aina hyvä fiilis.
Oli suoritutunut ikävistä "voittajana"
ja mukavimmista tehden itselle hyvän fiiliksen.
Kaksin verroin onnellisempi olo.
Olen opetellut pitämään asioista,
joista luulin, etten pidä.
Yksi tälläinen on tämä talvi.
Odotan kevättä,
mutta koska nyt on talvi ja lumi,
on opeteltava tykkäämään siitä.
On otettava kaikki irti tästä hetkestä.
Yritettävä nauttia koko sydämen kyllyydestä
puolimetrisestä hangesta, pulkkamäestä, hiihtoladuista.
Ja mikä parasta lumityö on parasta hyötliikuntaa
sekä hyvää harjoittelua alkukesän patikointimatkaa ajatellen.
Viime viikonloppuna pieni sisäinen marjaliisakirvesniemi heräsi eloon.
Kun lapset innostuivat hiihtämään,
niin miksen minäkin.
Edellisestä kerrasta oli kulunut tovi jos toinenkin
- lähes15 vuotta.
Välineet oli silloin peräisin 80-luvun puolivälistä,
ja se hiihto oli kyllä luistamatonta lykkimistä,
oikeaa lylyn lykkimistä.
Vähän niin kuin silloin 30 vuotta sitten,
peruskoulun liikunnanopettajan pakottamana.
lyly= vasemman jalan suksi
Mutta jospa kuitenkin,
näyttihän se Salpausselän naisten lykkiminenkin niin helpolta,
vauhdikkaalta ja luistavalta
kotisohvalla katseltuna,
niin miksei minullakin.
Marketista tarvittavat välineet ja lasten perässä ladulle, siitä se lähti.
Lämmin kiitos sydämelliselle naapurin Isännälle,
joka latukoneella tuli ja teki meidän omalle pellolle ladut.
Helpottamaan minun ja lasten uutta hiihtoinnostusta.
Nyt pääsen kätevästi ja huolettomasti lasten kanssa hiihtelemään.
Silloinkin kun vain toinen haluaa ja jaksaa hiihdellä.
Vaatiihan tämä meidän arki ja ulkoilu uudenlaisia kuvioita ja huomiota.
Lasten kanssa vietetty aika tuntuu tällä hetkellä elämässä
kaikkein tärkeimmältä,
jokainen tunti.
Väsymyksestä, vastoinkäymisistä
ja huolen täyttämistä hetkistä huolimatta,
nautin jokaisesta yhdessä vietetyistä hetkistä.
Kaikki tuntuu entistäkin arvokkaamalta.
Unohtamatta omaa aikaa ja jaksamista.
Nautitaan näistä upeista talvisita keleistä,
odotellessa kevään tuloa.
Hyvää hiihtolomaa kaikille
"Elä unelmaasi
älä unelmoi elämääsi"
