perjantai 20. maaliskuuta 2015

Grindelwald Sveitsi 2013


GRINDELWALD SVEITSI 1. päivä
Nyt tarvittiin rohkaisua. Lähdimme matkaa yhdessä rakkaan mieheni kanssa, jotta kohtaisin korkeanpaikanpelkoni patikointipolulla tutussa ja turvallisessa käsipuolessa, mieheni kainalossa - omassa "Peruskalliossani".
Näkymä Wilderswil:stä Eiger 3970m
Ikävä Alpeille oli niin kova, että päätimme palata Alppien kaunimmalle seudulle, Sveitsin sydämeen Grindelwaldiin, jossa vuoret kohottautuvat kohti taivasta aina yli 4000m korkeuteen. Ja viettää täällä kolme upeaa syyspäivää patikoiden henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa.


Jo kymmenennen tunnelin jälkeen ei enää jaksa laskea, montako niitä todellisuudessa oli matkalla Zürichistä Grindelwaldiin. Mukana oleva jo toistakymmentä vuotta vanha autoilijan tiekartta ”Sveitsi” oli vanhentunut, missä oikein olemme?
Tiet on hyvin opastettu ja reittikin oli jo entuudestaan tuttu, joten ei syytä huoleen, tällä kertaa sää suosi matkantekoamme.




Pilatus 2128m. Matkalla Zürichistä Grindelwaldiin
kuva napattu netistä
Mount Pilatus
Sijaitseen Luzernin lähellä, Sveitsissä

Ensimmäinen hotelli rakennettiin jo 1850-luvulla ja rautatie 1800-luvun lopulla


Köysirata valmistui 1950-luvulla


Köysirata on auki ympäri vuoden 


Maailman jyrkin junarata kulkee 

toukokuulta-marraskuulle

Rohkeimmat kävelevät ylös  


Kun moottoritie päättyy, alkaa nousu ja siinä on syytä heti pitää ensimmäinen maisematauko! 

Näky on upea, lehmänkellojen kalke taustalla ja jostain lähistöltä kuuluu vesiputouksen voimakas kohina. Edessämme avautuu upea järvi, joka kimmeltelee turkoosinsinisenä allamme. Matka jatkuu vielä hetken sik-sakkia jyrkästi nousten.

Ja lopulta laskeudummekin kiemuraista tietä alas, välillä tyhjänpäälle rakennetussa mutkissa ja pyöritään ympyrään kallion sisällä tunnelissa, mutta lopulta kun tupsahdamme ulos, niin edessämme avautuu upea ja silmiä hivelevä maisema: olemme lähestymässä Brienz seen turkoosinsinisenä hohtavaa järven rantaa ja päätämme pysähtyä nauttimaan aidosta sveitsiläisen kylän sunnuntai iltapäivän leppoisasta tunnelmasta ja ihailemaan edessämme kohoavia auringon sätein kimmeltäviä hohtavan valkoisia Alppien lumihuippuja...

Lähestymme Brienzin kaupunkia, ensimmäinen vuoristoylitys tehty
Muistan ensimmäisen kerran kun itse olin kuljettajana, sää hieno ja lähdimme nousemaan tätä mäkeä ylös... Tunnelin jälkeen pää oli ihan pyörryksissä ja sydän hakkasi, pulssi oli varmasti 200. Tie edessä näytti jatkavan nousuaan ja minua pelotti ihan hirveesti. Oli pakko pysähtyä tien sivuun ja rauhoittua, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Näillä teillä on syytä olla hermot ja auton jarrut kunnossa. Ja tämä tie on ihan lasten leikkiä...



"Modernit autotiet sekä sähköistetty rataverkko 
puikkelevtivat vaikeissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. 
Sveitsissä on neuvokkaasti hyväksi käytetty laaksoja ja solia, 
ja jos ei sopivaa kulkureittiä ole, 
on porauduttu vuorien läpi. 
Erimuotoisina silmukkoina ja lenkkeinä 
tiet kiemurtelevat kylistä ja kaupungeista toiseen, 
ponnistelevat jyrkänteiden ohi, 
välillä tiet vievät tyhjän päälle 
vuoren rinteeseen tai senämään rakennettuihin 
siltoihin ja ulkokkeisiin"


Katunäkymää Brienzin kaupungilta. 


Päiväkahvilla



Lapin pitkä vaellus on tarkoitettu niille, 
jotka viihtyvät erityisen hyvin itsensä seurassa.

Minä haluan, 
että patikointi tuottaa suurta mielihyvää, 
onnistumisen iloa ja riemua, 
vähän jännitystäkin, 
haastetta sekä valtavan määrän nautintoa 
itsensä ylittämisestä ja voittamisesta 
- hetkeksi kun poistuu omalta mukavuusalueeltaan. 

Päivän kruunaa mukava ja viihtyisä hotelli, 
hyvä ja terveellinen lähiruoka sekä 
viihtyisä seura. 

"Alppi-ilma parantaa kaikki vaivat, tuulettaa ajatukset sekä hellii sydäntä. Alppien sydämessä - Euroopan katolla - siellä on hyvä olla."

Ei ihme, että kaipaan sinne...
Näistä laadukkaista raaka-aineista on ramankylmatalppilomat.com tehty.





Olimme matkanneet pari tuntia Zürichin lentokentältä, lähinnä moottoritietä pitkin. Ylittäneet ensimmäisen vuoriston ja laskeutuneet Brienzin kaupunkiin. Pysähdys ja kahvitauko turkoosinsinisen Brienz seen rantakadun kahvilassa. Tästä matka jatkuisi Brienz seen rantatietä pitkin Interlakenin kaupunkiin, josta nokka kohti auringossa kimaltelevia lumihuippuisia Alppeja ja niiden välissä kiemurtelevaa tietä pitkin kohti Grindelwaldin jäätikkökylää aina 1100 metrin korkeuteen. 


Sveitsi on täynnä lehmiä. Ne laiduntavat joka paikassa; keskellä pitäjiä, kumpuilevissa laaksoissa, vuorten rinteillä ja teiden vierustoilla, ja kuuluvat oleellisena osana tyypilliseen sveitsiläiseen idylliseen maisemaan.
Jos olisin lehmä, tahtoisin kyllä ehdottomasti asua Sveitsissä. Miten onnellisilta lehmät näyttävätkään täällä.

Korkealla vielä 2000 metrissä on asutusta ja karjankasvatusta.
Sanotaankin, että mitä korkeammalla lehmät ovat laiduntaneet,
niiden lypsetystä maidosta valmistetaan paras ja laadukkain juusto.

"Alppilehmän tunnistaa siitä, 
että sen toisen puolen jalat ovat 
lyhyemmät. 

Näin lehmien on helpompi 
kulkea jyrkillä laidunrinteillä."


Onko näin, se täytyy käydä itse tarkistamassa...?


Vihdoinkin perillä! Nyt testataan mitä pää kestää...


Kuvan keskellä,  puurajan yläpuolella on Pfingsteggn yläasema. 
"Ainoa heikkous on ääretön nopeus", 
ja kiire viimiseen hissiin vei meidät ohi opasteen, 
joka olisi johdattanut meidät oikealle polulle

"Vuorille tekee aidon sveitsiläisen mieli – itsestään ihminen ottaa mittaa.
Euroopan katolle vievät monet tikapuut.
Sveitsiläiset kunnioittavat itsenäisyyttä ja vapautta.
Euroopan katolla ovat sveitsiläiset viihtyneet
he puhuvat keskenään neljää eri kieltä, silti riitelemättä.
Tunnustavat kolmea neljää eri uskontoa
– polttamatta toisiaan roviolla.
Sekä kehittivät maansa kulttuuria – henkistä ja aineellista – sillä tavoin,
että toisiaan kolhineiden eurooppalaisten on haavoja nuollessaan,
jälleen kohotettava ihaileva katseensa maaosansa katolle
– Sveitsille.
Ehkä sinne katolle on välillä muutenkin syytä ystävänä kiivetä.
Siellä raikkaassa tuulessa ehkä kuumentunut otsa hiukan viilenee 
ja ajatukset kulkevat sopusammin."


Grindelwald iltapäivällä

Näkymää Eigerin pohjoisseinämälle hotellihuoneen parvekkeelta
Tschuggen 2520m lumihuippu 
                                                                                                     

- "Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi "-

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Seefeld in Tirol - Itävalta 2013

SEEFELD IN TIROL 2013



Sydämenlyönnit tiheni, hengitys kiihtyi, katse seurasi tiiviisti siksakkina ylös nousevaa kapeaa polkua – ”nyt ei tarvi enää jutella, kukaan ei varmaan kieltäydy tauosta” – kuului seitsemän hengen naisjoukosta. Muutaman minuutin tauko, ja katse takana siintävään vuoristomaisemaan. Mieli lepäsi ja keho palautui parin minuutin juomatauon aikana.


Kirkasvetinen alppipuro solisi vieressä, oli pakko maistaa raikasta vettä – aitoa Eviania. Matalavartiset kanervat olivat puhjenneet kukkaan ja värjäsivät metsäpolkujen reunoja. Samoin kuin sinivuokot monin eri sävyin värittivät metsämaata. 

Vielä loppurutistus ja olimme suoriutuneet ensimmäisen ”korkeanpaikan testikävelykohteen” Gschwandtkopf 1495m vajaan tunnin patikoinnin jälkeen (nousu 300m).

Ryhmä Rämä

 "Ihan mieletön tunne 
– Olin haaveillut tästä lähes kymmenen vuotta, 
ja nyt minulla oli ihan oma 
- ihka oikea patikointiryhmä 
– ramankylmatlomat.com 
on järjestänyt ensimmäinen 
omatoimisen ryhmämatkan! 

Meille on tulossa hauska reissu!”



Seefeldin kylä
Pitkään haaveiltuani, päätin lopulta lähteä Alpeille patikoimaan itse - ihan omatoimisesti. Pyysin yhtä mukaan matkaan ja sainkin kuusi ystävää matkakumppaniksi. Minulla oli ihan ikioma, oikea ryhmä patikoinnista, matkailusta, ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta kiinnostunutta, iloisen energistä naista ja kohteena Itävallan Seefeld vappuna 2013.
Vähän ystäviäni mietitytti ennen matkaa, kuinka kylmää kyytiä ”ramankylmatlomat.com” reissulla on luvassa. No ei tule pettymyksiä kun varautuu pahimpaan ja saakin nauttia keväisestä Alppi-auringosta, raikkaasta ilmasta ja lämmöstä iloisessa joukossamme...

Henkeäsalpaava alppimaisema ja niiden lumipeitteiset huiput olivat tehneet vaikutuksen. Kohteenamme oli Seefeldin kylä 1180m, Itävallassa. Tästä alkoi patikointiloma sporttisten luontoihmisten kanssa. 

"Munkin Ekin" mustalla pirssikyydillä Seefeldiin
Kyllä meillä naisilla oli hyvät oltavat... lentokentällä meitä odotti kuljettaja tila-taxin kanssa. Hypätkää kyytiin nyt mennään! Parin tunnin ajomatka sujui leppoisasti jutustellen ja hetkittäin levottomasti naurahdellen, niin kun nyt seitsemän hengen naislaumassa yleensä. Kuljettaja myös piti meidät ajantasalla ohikiitävistä Münchenin sekä matkan varren nähtävyyksistä.


Matka oli ollut pitkä ja edellisen yön unet monilla jääneet todella lyhyiksi. Olimme matkustaneet jo aamuyöstä lähtien, toiset jo lähes 10h. Onneksemme olimme varanneet tilataksikuljetuksen Münchenin lentokentältä Seefeldiin Hotelli Klausnerhofliin. Säästyimme näin laukkujen raahaamiselta, junien vaihdolta, pitkiltä odotuksilta ja matkanteko sujui leppoisasti.

Varatessa tämän tyyppistä kuljetusta, pitää muistaa, että autossa on tilaa ko. ryhmälle ja erityisesti kaikille laukuille, tässä tapauksessa 7 henkeä ja 7 isoa matkalaukkua. Me maksoimme kuljetuksesta menomatkan osuuden hotellin päästyämme (n.34e/hlö) ja sopimuksessa olevan kokonaishinnan (480e) loppuosan lentokentälle takaisin mennessä. Taksi tuli siis tällä porukalla halvemmaksi ja nopeammaksi vaihtoehdoksi kuin juna (3-4h) Münchenin lentokentältä Seefeldiin tai vuokra-auto.

Välillä on hyvä tankata lisäkaloreita, että on mistä kuluttaa
Testikävely suoritettu Gschwandtkopf 1500m huiputettu
Ensivaikutelma Seefeldin kylästä oli idyllinen Alppikylä. Vuoret kohosivat ympärillämme aina 2000-2600m. Pilvet eivät haitanneet näkyvyyttä. Kylä todellakin vaikutti hiljaiselta. Olimme tulleet Seefeldiin ajankohtana, jolloin ”Seefeld oli lomalla”. Oli siis sesongin ulkopuolinen aika "no season". Tämä tieto meille selvisi jo onneksi Suomessa, joten olimme varautuneet siihen  –  ainakin henkisesti.

Lainaus fb-päivityksestä:
”… Seefeld on hiljentynyt 31.3.2013 
ja herää taas henkiin 18.5.2013, 
joten ramankylmatlomalaiset 
saa patikoida ihan kaikessa rauhassa 
ilman hissi ja vaijerivoiman apua! 

Eväitäkin on syytä tehdä itse, 
sillä rinneravintoloiden ja alppimajojen 
henkilökunta on ansaitulla lomalla kiireisen talvisesongin jälkeen. 

Alppimajatkin avaavat ovensa ja terassinsa 
upeita maisemia ihaileville matkailijoille 
sekä patikoitsijoiden levähdys- ja ruokapaikoiksi 
vasta toukokuun lopulla. 

Joten ylämäki, ylämäki, alamäki, alamäki 
– jalan mennään, kuoppia varoen.”


Olisi paljon helpompaa ja kivuttomampaa mennä laskettelurinnettä alaspäin suksilla...

Miten päin tätä rinnettä pitäisi kulkea?

Hohe Munde 2662m

Paluu hotelliin, loppuvenyttely
Ensimmäinen pitkä päivä alkaa olemaan loppusuoralla. Ohjelmassa vielä rentouttava sauna hotellin upeassa saunaosastossa missä tarjolla turkkilaista saunaelämystä, perisuomalaisia löylyjä, infrapunansaunan hehkua sekä porekylpyä. Sitten onkin aika siirtyä ravitsemusliikkeen puolelle, niitä kuulemma on auki neljä, koska "Seefeld on hiljentynyt". Meille riittää ne neljä avoinna olevaa ravintolaa. Illalla vielä korttihuijaamme toisiamme kattosviitin pelipöydän äärellä. Tämän jälkeen ei tarvinnut laskea lampaita painaessa pää höyhentyynyyn...

*****


Ensimmäinen varsinainen patikointipäivä valkeni poutaisena, juuri sopiva ulkoiluilma. Ohjelmassa "Tasamaakävelyä" n.1300 metrin korkeudessa helppokulkuista hiekkatietä pitkin. Reitti oli ns. kolmen alppijärven reitti. Alkuperäinen ajatus oli  nousta Hohe Munden rinteellä olevalle alppimajalle, mutta "no season" piti kaikkien ravintoloiden säpit kiinni. 


Reittivalintoihin vaikutti myös hissivoiman puute sekä ns.matkanjohtajan korkeanpaikankammo, jolle olimme antamassa kylmää kyytiä, joten pysyttelimme suhteellisen matalalla.

Seefeld in Tirol




Evästauko Wilmoosseen rannalla

Rauthhütte 1605m kuvan oikeassa reunassa Hohe Munden rinteellä


Tasamaan tallaaminen riitti, nyt ylös!


Päivän huiputus 1492m
Kolmen patikointitunnin jälkeen mieli teki kohottaa pulssia, joten poikkesimme polulle, joka nousisi lähelle 1500 metriin

Lumiesteen ylitys

Saksan ja Itävallan rajavuoristoa






Matka jatkuu...

Luomutaidetta

Paikallinen nuoriso pukeutuneena tirolilais asuihin - Vappuaaton juhlinta voi alkaa...
"Sauna on lehtijutun mukaan 
olennainen osa suomalaisten arkea, 
ja sellainen on käytännössä jokaisessa 
suomalaiskodissa ja hotellissa. 

Miehet ja naiset
 menevät aina eri vuoroissa saunaan, 
ja koska alastomuus ei haittaa suomalaista, 
sitä edellytetään kaikilta."

Keski-Eurrooppalainen saunakultuuri oli meille (lähes) kaikille keski-ikää lähenteville naisihmisille uusi ja yllätävä kokemus. Ei sen takia, että melkein kaikista hotelleista löytyi vähintääkin suomalainen sauna - vaan sen takia, että kaikki tuikituntemattomat miehet ja naiset saunoivat keskenään samanaikaisesti ilman minkäänlaista rihmankirtämää... 

Varmistelimme hotellin vastaanotosta oliko meidän syytä varata sauna-aika, kun hotelliin oli päivän aikana kirjautunut jo useampi miehekkäämpi seurue.

Ei tarvitse, naurahti hotellin ystävällinen Rouva Omistaja ja selitti, että kaikki saunovat täällä keskenään, miehet sekä naiset - alasti... Asia ok, ja saunakampeet kainaloon, ja ei kun löylyyn... Edellisenä iltana olimme päässeet tutustumaan rentouttavaan saunaosastoon "no season" meiningillä, ihan omassa porukassa.

Aikamme siinä saunaelämyksestä nautiskellessamme, rentotumis- ja vilvoittelutilassa löhöillessämme avautui ovi... Sisään astui nuori nainen ja perässä nuori (hyväkroppainen) mies. Meidän pelon ja hämmennyksen sekaiset ilmeet saivat heidätkin epäröimään, oliko heidän syytä perääntyä vai liittyä meidän saunaseuraamme. Kohteliaina he tarkistivat asian, riisutuivat niin että ainoa muistikuva oli "ne pakarat"! Joku meistä sai pakokauhultaan sanotuksi, että asia ok ja samassa olimme pelastamassa pyyhkein suihkunraikasta alastonta ystäväämme, keräämässä hätääntyninä kamojamme ja kiiruhtamassa kuin Prinsessa Ruusunen ilman toista lasikenkää toinen saunatohveli jalassa ja toisen ollessa kainalossa ja pakenemassa paikalta salamanopeasti... Ai miksikö, no sitä ihmettelimme itsekin! Olisi pitänyt palata tyynen rauhallisena takaisin suomalaisen sauna rentouttavaan löylyyn - seurana saksalainen nuoripari...

Avo Porchen jykevä kännistysääni riipaisi sydäntä...
Olisihan se ollut hienoa tälläisen naisjoukon päästä saunomaan alasti Itävaltalaisen hotellin suomalaisessa saunassa hyväkroppaisen "ne pakarat" -miehen kanssa, joka ajo avomallista Porchea... Tähän ikään mennessä olisi voinut kuvitella, ettei alaston mies aiheuta suurta hämminkiä...

*****


Aamu valkeni aurinkoisena. 

Levänneenä ja runsaan aamiaisen nauttineena valmistauduimme uuteen päivään ja pitkään patikointiin. Ohjelmassa "Huiputus", joka osoittautui mahdottomaksi jalkavoimin toteuttaa... 



Haaveena huiputus


Loppurutistus
Hetkittäin tuntui kuin olisi kävellyt nenä ruohikossa

Edellisten päivien huiputuskohteet
 Seefelder Spitze 2220m (vas.)     Reither Spitze 2374m (kesk.)    Härmelekopf 2224m (oik.)

Rosshütte 1760m
Tämän ylemmäs emme ehtineet ja lumikin oli esteenä

Vielä jäi huiput kokematta - tänne palaamme vielä!

Missä meidän liukurit on?

Tauko Hochegg almin 1545m terassilla

Oliko se portti lukossa?


Iltapäiväkahvilla Wildseen rantakahvilan terassilla.
Lisäkaloreita koneistoon

Racclette päivällinen
  
Seefelder Joch 2064m 

ja ne kaikki muutkin jäi huiputtamatta... 

Vaikka vuorenhuiput jäi valloittamatta 
ja yli 2000m korkeus ylittymättä, 
olimme päivän aikana kuluttaneet ainakin 2220 kcal, 
joten joku huippu tuli ylitettyä 
ja olimme ainakin ylittäneet itsemme! 

Upea tunne, 
me tasamaantallaajat voimme olla 
ylpeitä itsestämme!
*****

Viimeinen varsinainen patikointipäivä valkeni pilvisenä ja epävakaisena. Osa joukosta päätti lähteä tutustumaan Innsbruckin kaupunkielämään ja osa laittoi vaelluskengät jalkaan, hyppäsi junaan ja kohteena Saksa, Garmisch-Partenkirchen.

Elämää keskikaupungilla


Kohti Garmich-Partenkirchenin mäkimonttua

Kohti Partnachklammia

Uskaltaa, ei uskalla...
Silta ylittää jokirotkon 60m korkeudessa







 Moni polku jäi kävelemättä, 
kokemus kokematta ja elämys elämättä. 
Näihin maisemiin palaamme vielä. 

Nyt avaamme uuden ikkunan 
ja lähdemme patikoimaan 

Sveitsiin, Grindelwaldiin.



                       
*****