Wank - ennätysnousu 707 metristä 1780 metriin.

Partenkirchen - Wank

Muutama matka on Wankin juurelle tehty ja huipullekin noustu, 

mutta jalkapatikalla tätä matkaa ei ole 
kokonaisuudessa vielä toteutettu.

Haaste nousta yli 1000 korkeusmetriä on vaatinut aikaa 

valmistautua koitokseen.

Pelkästään korkeus ei ole ollut mietinnässä, 

vaan myös Wankin rinteen jyrkkyys,

joka loppua kohden vain jyrkkenee.

Minua on kiehtonut ajatus vaeltaa rakastamassani 

mäntymetsässä, 

joka luo turvan tunteen korkeallakin

ja täällä siihen on mahdollisuus.

Wankin päällä olen tuntenut vapautta,

olla maailman katolla,

siinä maisemassa on ihanaa viivähtää hetki, 

vaikka netin välityksellä.

Paikka on ihana,

- upea panorama näkymä.

Aamu valkeni kirkkaana, ei pilven pilveä.

Tiedossa kuuma, raskas, hikinen päivä.

Kaikenlaiseen säähän oli kuitenkin varauduttava.

Sää Alpeilla oli arvaamaton.
Reppu painoi.
Vettäkin oli varattava reilusti, ja eväitä.

Alkumatkasta tarkoituksemme oli pitää tauko 
noin tunnin nousun jälkeen
Gamshüttella.
Ja tankata, 
jotta nousu, 
johon kuluisi 3-4 tuntia maisema ja lepotaukoineen,
jaksettaisiin paahtavan kuumassa ilmassa.
Pari pilveä ei nyt haittaisi yhtään matkantekoa. 

Onneksi reitti tulisi kulkemaan pääosin metsässä.

Partenkirchen Ludvigstrasse

Huippu häämöttää!

Tästä maisemasta on hyvä lähteä nousuun...

Näinkin vaativassa matkassa, 

on tärkeää kunnollinen lämmittelykierros.

Niitä polkuja oli useita, mitkä vei Wankin huipulle...

Huoltotauko.

Tässä piti olla hütte.

Jäljellä oli vain betonikasa. 

Missään ei ollut tullut eteeni tietoa hütten katoamisesta.

Jälkeenpäin kun yritin selvittää, 

oli jossain "Tourenplanerin" infossa pienellä mainittu 

ettei hütte ole enää käytössä.

Harmitti kovasti.

Vesi alkoi olla vähissä,

riittäisikö eväät nousuun.

Matkalla ei ollut palveluita. 

Vasta huipulla.

Oli pärjättävä omin eväin.

Matka jatkuu...

Korkeusmetrejä takana 400, 

700 vielä edessä.

Evästauon paikka.

Hetken siinä istuskellessa epäröin, 

onko minusta siihen?

Olo oli heikko:

nestevajausta, univelkaa, kuumuus... 

Hyvä tauko asianmukaisilla eväillä 

antoi uutta voimaa ja uskoa itseensä.

Nousu ei tulisi silti olemaan helppo.

Matka jyrkkenisi entisestään,

ja viimeinen tunti mentäisiin siksakkia huipulle

Juomapullot päästiin täyttämään 

pian lähdön jälkeen alppipurossa.

Aah, niin virkistävän raikasta.

Kyllä mä jaksan!

Muiden jaksamista en epäillyt yhtään.

Tahdonvoimalla mä menen

- tästä olen haaveillut jo monta vuotta!

Matka jatkuu Eckenhüttelta 1100 metristä 

kohti Wankin 1780 metrin korkeudessa olevaa huippua

Sieltä se tulee

- ukkonen!

Alppien ukkosherra päätti retken,

noususta nautimme vain pienen hetken,

patikkapäivä viimeinen.

Tummat pilvet yli vuorten hiipi,

sade kohta kasteleepi,

ukkonen jo jyrähti.

Kun Sakemannin näimme vastaan tulevan,

joka juuri oli meidät ohittanut.

Hän tunsi vuoret nää ja säät vaihtelevat

siks uskokaamme häntä, kun käski kääntyä.

Katselimme toisiamme,

pettymystä rinnassamme,

usko en tätä todeks voi.

Pettymys oli suuri, järki silti voiton vei.

Harmiksemme matka päätty

lähes 1300 metrin korkeudessa.

Niin väistyi sade, ukkonenkin,

kun turvallisesti laskeuduimme

takaisin kaupunkiin.

Patikkapäivä viimeinen.

 - HuippuNaiset Alpeilla -

***

Seefeld in Tirol - Harjannetta pitkin huipulle

Rosshütte 1760m - Seefelder Joch 2064m - Seefelder Spitze 2220m

Tämän päivän tavoite oli jatkaa siitä mihin olimme muutama vuosi sitten jääneet. 

Naisten patikointimatkan ensimäisellä nousuennätyksellä

Seefeld 1180m - Roshütte 1760m

Sääennuste lupasi poutaista, ei sadetta. 

Tänään liikkuisimme korkealla, 

ja toivoimme ettei pilvet tai sade haittaisi retkemme toteutusta.

Hyppäsimme junaan

- kohteena Itävalta

Seefeld in Tirol.

Tuttu paikka 

ensimmäiseltä Alppien valloitus patikointimatkalta.

Viime kerralla patikoimme tämän välin, 

nyt otetaan vuoristojuna alle.

Toimiikohan se vai mikä siinä on vialla, 

kun se liikkuu noin hitaasti...

Alhaalla näkyy kaksi matalaa huippua, 

jotka valloitimme Naisten patikointimatkan 

ensimmäisellä reissulla.

Oli siinä meille Suomi-tytöille, 

tasamaan tallaajille ihmettelemistä.

Jostainhan se Alppien valloitus on aloitettava.

Rosshutten info

Web kamera

Tonneko me ollaan nyt menossa...?

Joo... Kapealla harjanteella - tasamaalla?

Ensimmäinen nousu 1760 metristä 2064 metriin 

arvioitiin opasteiden mukaan kestävän 45min.

Polku lähtee ensin laskettelurinteen vasenta puolta 

ja hissiaseman jälkeen siirtyy oikeaan vuorimänty "metsään". 

Se on jyrkkä, kapea polku, mutta mukava kulkea. 

Nousuvauhti oli reipas. Sauvat helpottavat kulkua.

Kuva ei taaskaan kerro totuutta rinteen jyrkkyydestä.

Minä, joka kärsin korkeasta paikasta, 

menin tottunein varmoin askelein tämän osuuden, 

olihan tämä polku syksyllä tultu alaspäin,

tiesin mitä on edessä.

Se, että korkealta laskeudun alaspäin, 

kapeatakin polkua, ei huimaa. 

Ylöspäin mennessä on mietittävä jokainen nousu tarkoin, 

onko minusta siihen? 

Tämän päivän tavoite minulla on jatkaa siitä

 mihin syksyllä retkemme miheni kanssa päättyi, 

kapealle harjanteelle.

Maisematauko

Ensimmäinen huiputus!

Seefelder Joch 2064m

Matka jatkuu...

Reitti kulkee kapealla harjanteella, kapeana polkuna.
Se on keskivaikea, sellainen "koko perheen päiväretkikohde".
Syksyllä siellä tepasteli kaikenikäiset vauvasta vaariin,
korkokenkä ihmisistä 
kunnon vaellusjalkineisiin varustautuneisiin 
kokeneisiin patikoitsijoihin.

Reitti oli avautunut vasta samana aamuna. 
Lunta oli vielä paikoin reilustikin polulla, 
joka entisestään teki siitä haastavamman, 
vaatii varovaisuutta liikkuessaan.

Minulla oli oma tavoite, 
sen aijoin toteuttaa,
vaikken huipulle pystyisikään nousemaan.
Nousua olisi n.150m ja matka-ajaksi arvoitu 45 min.

Jos kärsii korkeista paikoista, 
kannattaa harkita onko valmis tähän.
Sinänsä reitti on "helppokulkuinen", 
mutta sen kapeus ja korkealla kulkeminen 
voi päätä huimata 
ja tehdä jaloista toimintakyvyttömät.

Kokeneelle Alppiretkeilijälle 
tai niille, joiden päätä ei huimaa, 
reitti on kiva ja huippu helposti tavoitettavissa. 
Maisemat ovat upeat, 
silmänkantamattomiin Alppeja.

Onhan siinä kaide, rautakaide!

Tuolta Rosshutten asemalta olemme lähteneet liikkeelle 
reilu tunti sitten.

HuippuNaisten tavoite 2220m edessä

Lumieste

- olkaa varovaisia, lasku on piiiitkä!

Tässä on ihan hyvä ja turvallinen olla
Enkä muuten ollut ainoa, 
joka jätti päivän huiputusyrityksen kesken 
ja jäi nauttimaan hiljaisuudesta ja maisemista tähän.

Ympäröivää maisemaa

Paluumatkalla on rento ja hyvä fiilis!

Myöhäislounas maistuu retken päätteeksi.

HuippuNaisten HuiputusJuomat
ramankylmatlomat tarjoo

Taas sadekuuro.

Kaltwassersee

Ei jaksa sataa.
Junaa odotellessa ilma on paahteisen kuuma.

Junaan noustuamme
- sadekuuro!

Päivällisellä Seppon terassilla ukonilman aikaan.

****************

Viimeinen patikointi päivä edessä.
Tavoite tuntui ensin hurjalta, mutta asenne ratkaisee.
On sen muutkin tehnyt
- miksei mekin!?

*********

Eibsee - pyöräilypäivä

Nyt jos pitäisi kaverille sanoa, että on taas tasamaa päivä, 

niin minua ei usko kohta kukaan.

Viime vuodesta on jäänyt hyvin muistiin, 

minkälaista on pyöräillä helteessä 300 korkeusmetriä ylös, 

mikä näytti kartalla ihan tasaiselta, laakson pohjalla ajamiselta. 

Aikaa siihen meni saman verran kuin oltaisiin kävelty, 

reilu tunti. 

Paluumatka tehtiinkin vauhdikkaasti 

pyöränsarvista tiukasti kiinni pidellen 15 minuutissa.

Matka Garmischista Eibseelle on noin 7 km. Korkeuseroa 300 metriä. 

Alkumatka taitetaan tasaisella "kattilanpohjalla" halki maalaismaiseman. 

Nousu alkaa Grainausta, matka ajaksi on arvioitu sieltä 45 minuuttia.

Yleisesti ottaen 

korkeusmetrit ei ehkä kerro tavalliselle eteläsuomalaiselle ulkoilijalle 

oikeen mitään. 

Alpeilla ei puhuta kilometreistä vaan korkeusmetreistä ja matka-ajoista.

Hyväkuntoinen patikoitsija taittaa 500-700 korkeusmetrin 2-3 tunnissa, 

riippuen tietysti reitin jyrkkyydestä. 

Jos nousut on 700-1000 korkeusmetriä 

vaatii se jo parempaa peruskuntoa sekä kestävyyttä. 

Alaspäin kulkiessa jalat saa varmasti kipeäksi jo 500 metrin laskeutumisen jälkeen. 

Itse olen laskeutunut yhtäjaksoisesti joskus Sveitsissä 1200 korkeusmetriä 

ja viimiset 200 metriä oli jo aika tuskaa. 

En suosittele. Mielummin nousisin saman matkan ylös.

Meillä Etelä-Suomessa ei juuri 30m korkeampia mäkiä ole, 

ja nekin vaikuttavat suurilta.

Ensi vuoden matkaohjelmaan 

on varmaan turha laittaa päiväohjelman kohdalle 

"retkeillään tasamaalla", 

on keksittävä uusia otsikoita päiväohjelmaan 

tai muuten usko minuun hiipuu...

No nyt kuitenkin aloitettiin tasamaalla leppoisasti maisemista nauttien...
Pyörinä meillä oli ihan tavalliset kaupunkipyörät. 
Vaihteitakin vain 3, 
nekin kaikki liian suuria loppunousussa.

Matkaan meillä meni pari tuntia taukoineen. 

Alkumatkan nousun pystyi vielä polkemaan, 

loppumatkasta oli otettava jalat alle.

Ohikiitäviä alppipyöräilijöitä katselimme perään ihaillen. 
Mielettömät lihakset tekivät työtä...
No mehän olimme lomalla, 
sunnuntaipyöräilijöitä.

Kyllä siinä rehkimisessä jo tulikin nälkä 

ja mikäs sen hienomapaa, 

kun rantaravintolan terassille syömään.

Hei - taas sataa!

Eikä haittaa yhtään!

Ruokailun jälkeen sadekin sopivasti lakkasi 

ja oli aika jaloitella rannalla. 

Reitillä oli paljon kulkijoita.

Zugspitzellekin oli menijöitä.

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli 

nousta sään salliessa kaapelihissillä 

Saksan korkeimman vuoren huipulle,

Zugspitzelle 2962 metrin korkeuteen.

Tällä kertaa huippu oli pilviverhon suojassa, 

lumen peittämä ja pakkasen hyydyttämä,

joten ihailimme luontoa ja järven kauneutta 

vedenpinnan tasolla 1100m korkeudessa.

Eibseen ympäri kiertää hieno ulkoilureitti. 

Matkaa siihen menee melkein 2h maisemataukoineen.

Reitin alkupäässä on vain ravintolapalveluja. 

Matka täytyy tehdä omin eväin.

Paluu Grainaun idyllideen kylään kesti 10 minuuttia.

Oli siinä taas sarvista pitelemistä.

Iltapäiväviinin aika

- tauon paikka.

Alppien Sääherrakin huomasi tilaisuuden tulleen 

ja ripasautti sadekuuron siihen sopivasti. 

Eikä haitannut yhtään...

Ei jaksa pilviverho väistyä Zugspitzen edestä tälläkään kertaa...

Paluumatkalla ei tarvinut juuri polkimia käyttää kuin jarruttamiseen.

Se kattilanpohjan tasamaakin oli päivän aikana muuttunut 

sopivan loivaksi alamäeksi.

Päivällisellä tunnelmallisessa ravintolassa

Seuraavana päivänä lähdemme 

Seefeldiin, Itävallan Tiroliin

"Harjannetta pitkin huipulle"

*************