Äiti - miltä tuntuu olla pilvessä?
Kyselee Eskarilainen ihmeissään. Tie kapeni jokaisen tiukkaakin tiukemman mutkan jälkeen. Lopulta se oli vain bussin levyinen soratie. Pitelin kiinni postibussin penkin käsinojasta, enkä suostunut katselemaan maisemia. No ei niitä kyllä juuri olisi voinut katsella ja ihastella, sillä ajelimme jo lähes 1900 metrin korkeudessa - olimme pilvessä! Tällä kertaa emme onnistuneet nousemaan pilven yläpuolelle - siellä paistaa aina aurinko!
Ja miltä se sitten tuntuu? Se on märkää, kosteaa, harmaata, ihan kuin olisi höyrysaunassa, vaikka kyllä sinä päivänä siellä pilvessä lämpötila pysytteli hyvinkin +15C tietämillä, jos niinkään korkealla...
Ei ollut terassikeli, eikä näköala kyllä päätä huimannut. Takkatulen lämmössä oli makava nauttia kahvit ja kuumat kaakaot ja vähän toututella korkeaan ilman alaan.
Minua huimasi enemmän se, kun tiesin minkälaisella jyrkänteellä olimme (olin vuosia sitten nähnyt paikan viereiseltä rinteeltä) ja mitä olisikaan edessä. Polkua en ollut aikaisemmin kulkenut, mutta olin tietoinen sen jyrkkyydestä ja vaativuudesta, ja koska minulla oli seurana kaksi alakouluikäistä pikkulasta vikkeline kinttuineen ja aikuistunut tytär - ensikertalainen Alppien valloittaja, niin minua kyllä ihan oikeesti vähän jännitti...
Polku on jyrkkä ja keli ei ole nyt ollenkaan hyvä. Polku olisi liukas, jopa vaarallisen liukas. Asianmukaiset jalkineet jalassa, mutta mitäs jos joku meistä liukastuu? Asiaa ei myöskään helpottanut yhtään, että Pojan (sairastaa 1-tyypin diabetestä) verensokerit oli noussut ihan liian korkeaksi, todella korkeaksi. Entä jos hän ei siitä syystä jaksaisi kävellä? Vielä tässä vaiheessa ei ollut selvyyttä miksi ne olivat nousseet niin korkealle. Mitä jos joutuisin kantamaan hänet alas reppuselässä? Yli 30kg pikkumies ja meidän päiväreppu. Reitti oli vain 1h mittainen, korkeuseroa 400 metriä, joka olisi laskua koko matkan. Juuri sopiva aloitusreitti lapsille.
Lähdön hetkellä, vaihdon ajatuksia reittivalinnasta erään amerikkalaisperheen isän kanssa. Hänellä oli tietoa: alas alkuperäiseen päämäärään olisi toinenkin reitti, loivempi polku ja he lähtevät sitä kautta. Tämä oli helpottava ajatus. Sopivampi myös meille ja niin me suomalais-amerikkalaisena patikkaryhmänä "rämänkylmätlomat" -säästä huolimatta otimme reippaat lasten ensiaskeleet Sveitsin Alppien patikkapolulla. Ja kyllä meillä oli mukavaa. Poika kirmasi kuin alppikauris amerikkalaislasten kaverina ja tytöt pitivät perää - nauttivat toisistaan pitkän eron jälkeen, ilman kiirettä mihinkään. Ja minä, voi miten minä nautin. Ei kiirettä. Ihanan puhdas ja raikas ilma. Niin hyvä olla. Vielä kun olisi Mies ollut mukana.
Matkaan lähdettiin ensin läpi lehmälaidunmaiden - hui, polun molemmin puoli köllötteli lehmät märehtimässä. Kotoinen olo, vaikkei kotonakaan ihan näin lähelle mennä. Nämä on tottuneita turisteihin.
Täällä aika pysähtyy
Tulimme hissllä alas Bort - Grindelwald, josta kävelimme vielä lähes tunnin alas Grundiin.
Eiger ja Tschuggen pilvessä
Tschuggen ja Männlichen pilvessä
Grindelwaldin alueella on paljon hienoja ja eritasoisia reittejä, niin lapsiperheille, kokeneemmalle polun kulkijalle kuin vuorikiipeilijöille. Tai vain upeista maisemista ja hienosta käyntikohteitsa kiinnostuneille turisteille. Vaikuttavat yli 4000 metriä korkeat vuoret ympäröivät kylää, joka sekin sijaitsee 1100 metrin korkeudessa.
Tämä oli minun kolmas, muttei varmasti viimeinen kerta tässä kylässä. Niin paljon reittejä, joita haluaisin kulkea, yksin ja yhdessä Miehen tai HuippuNaisten kanssa. Jos Sveitsin hintataso olisi edes kohtuullinen, voisi täällä lomailla useammin. Toisaalta jo yhden ja kahden tähden hotelli on aina siistimpi kuin yksikään suomalainen kolmen-neljän tähden ketjuhotelli! Sekä samaan hintaan täällä palvellaan asiakkaita ja ollaan ystävällisiä. postikorttimaisemissa.
*************
Majoituimme Mountain Hostellissa
Sveitsiläisittäin kohtuuhintainen majapaikka. Sopii myös perheille, vaikka onkin nuorison ja nuorten aikuisten suosiossa kohtuullisen hintatason takia. Paikka oli rauhallinen, myös viikonloppuna, jolloin me olimme siellä. Hiljaisuus tuli klo.22.00 ja sitä noudatettiin. Siisti ja toimiva. sijainti hyvä. Aamiainen oli yksinkertainen, mutta riittävä buffet. Yllätyksenä - sen laatuun oli panostettu: kaikki tuotteet maidosta lähtien on lähiseudun tiloilta! Ja kyllä sen maussa huomasi! Kiitos siitä, tämänkin takia Sveitsi on vaan niin hieno matkailumaa!
Ja maailman kaunein myös.
***************
