Pieni patikkaretki Monte Rojan huipulle

Jos haluaa paeta talven keskeltä pimeyttä Kanarian auringon alle, on Lanzarote yksi helppo kohde viikon matkalle.

Saarella ei ole liian paljon tekemistä ettei ehtisi käymään kaikki must-paikat läpi, syödä hyvin, nauttia auringosta, vähän shoppailla ja tärkein tietysti: pulikoida itselle räpylät hotellin lämmitetyssä uima-altaassa tai uskaltautua meren seikkailuihin. Saarella tuulee aina ja talvella altaan vedet ovat viileitä, joten tämä kannattaa ottaa huomioon hotellia valitessa. Vesipuistoissakaan ei ole vesi lämmitetty toisin kun esim. Dubaissa.

Pelkkä auringossa makoilu ei ole meidän perheen juttu, ei sitten ollenkaan. Aktiivista lastentahtista lomailua. Sellaisesta nauttii koko perhe. Ei ole kiire mihinkään, mutta kierrellään ja puuhaillaan joka päivä jotain. Ja puolet päivästä tietysti pyhitetään uimiselle ja rentoutumiselle altaan äärellä.

Monte Roja - punaisena hohtava vuori - kohoaa 194m meren pinnan yläpuolelle. On helposti saavutettavissa myös perheen lasten kanssa. Kiva pieni koko perheen patikkaretki.

Lapset ovat sen ikäisiä, että maailman ihmeet kiinnostavat aina vain enemmän, joten retki tulivuoren huipulle kuulostaa heistäkin niin jännittävältä ettei kumpikaan muistanut valittaa yhtään ylämäessä. Se kuinka laava pulpahtelee kraaterissa... 

Nousu ei ole korkea, eikä myöskään teknisesti yhtään vaikea. Lasten leikkiä ja meistä nuorin kirmasikin ensimmäisenä ylös. Nousu kestää parikymmentä minuuttia kraaterin reunalle, jonka ympäri pääsee kävelemään. 

Kraaterissa risteilee myös polkuja, ei pulppua kuuma laava, vaikka lasten mielikuvituksessa niin tasi ollakin. Eikä täällä ainakaan ollut aistittavissa rikin tuoksuja. Laskua pohjalle on vaikea arvioida, mutta veikkaisin, että alle 50 metriä.

  

Fuerteventura - naapurisaari

Karut on maisemat

Lanzarote on yksi karuimmista Kanarian saarista. Sielläkin missä pitäisi olla rehevää, on talvella hyvinkin kuivaa ja karua.

Varsinaisesti tämä ei sinänsä hivele minun maisemallista silmääni, kaipaan värejä, mutta omalla tavallaan silti kaunista. Jos tarkastelee tätä ihmeellisyyttä tulivuoren purkausten jälkeisenä luontoihmeenä, niin se on vaikuttava. Erilainen luonto. 

Kraaterin huipulla pääsi niin lapset kun aikuisetkin hetkeksi rakennuspuuhien ääreen.

Luonnon oma "Legoland"

Hengissä ollaan, keväällä herätään

Kokonaisuudessaan retki kesti noin 2-3h riippuen kuinka kauan viihtyi kasailemassa kivitorneja ja nauttimassa kauniista maisemista.

Repussa kannattaa olla reilusti juotavaa ja hyvät retkieväät, sillä vuoren rinteellä tai sen päällä ei ole mitään palveluita.

Reippaan patikkapäivän kruunaa tietysti jäätelöherkku

Matka melkein Sveitsin ympäri 8 päivässä - Grindelwald

Äiti - miltä tuntuu olla pilvessä?

Kyselee Eskarilainen ihmeissään. Tie kapeni jokaisen tiukkaakin tiukemman mutkan jälkeen. Lopulta se oli vain bussin levyinen soratie. Pitelin kiinni postibussin penkin käsinojasta, enkä suostunut katselemaan maisemia. No ei niitä kyllä juuri olisi voinut katsella ja ihastella, sillä ajelimme jo lähes 1900 metrin korkeudessa - olimme pilvessä! Tällä kertaa emme onnistuneet nousemaan pilven yläpuolelle - siellä paistaa aina aurinko!

Hei vihdoinkin! Päätepysäkki - no taisin erehtyä, sillä nyt matka jatkui pakkipäällä! Me peruutettiin 300 metrin matka alppimajan pihaan, jossa todellakaan en olisi haluanut olla enää bussin kyydissä, kun kuski olisi sitä yrittänyt kääntää... Sillä niin kuski, bussi ja me kaikki matkustajat oltiin pilvessä!

Ja miltä se sitten tuntuu? Se on märkää, kosteaa, harmaata, ihan kuin olisi höyrysaunassa, vaikka kyllä sinä päivänä siellä pilvessä lämpötila pysytteli hyvinkin +15C tietämillä, jos niinkään korkealla...

Ei ollut terassikeli, eikä näköala kyllä päätä huimannut. Takkatulen lämmössä oli makava nauttia kahvit ja kuumat kaakaot ja vähän toututella korkeaan ilman alaan.

Minua huimasi enemmän se, kun tiesin minkälaisella jyrkänteellä olimme (olin vuosia sitten nähnyt paikan viereiseltä rinteeltä) ja mitä olisikaan edessä. Polkua en ollut aikaisemmin kulkenut, mutta olin tietoinen sen jyrkkyydestä ja vaativuudesta, ja koska minulla oli seurana kaksi alakouluikäistä pikkulasta vikkeline kinttuineen ja aikuistunut tytär - ensikertalainen Alppien valloittaja, niin minua kyllä ihan oikeesti vähän jännitti... 

Polku on jyrkkä ja keli ei ole nyt ollenkaan hyvä. Polku olisi liukas, jopa vaarallisen liukas. Asianmukaiset jalkineet jalassa, mutta mitäs jos joku meistä liukastuu? Asiaa ei myöskään helpottanut yhtään, että Pojan (sairastaa 1-tyypin diabetestä) verensokerit oli noussut ihan liian korkeaksi, todella korkeaksi. Entä jos hän ei siitä syystä jaksaisi kävellä? Vielä tässä vaiheessa ei ollut selvyyttä miksi ne olivat nousseet niin korkealle. Mitä jos joutuisin kantamaan hänet alas reppuselässä? Yli 30kg pikkumies ja meidän päiväreppu. Reitti oli vain 1h mittainen, korkeuseroa 400 metriä, joka olisi laskua koko matkan. Juuri sopiva aloitusreitti lapsille. 

Lähdön hetkellä, vaihdon ajatuksia reittivalinnasta erään amerikkalaisperheen isän kanssa. Hänellä oli tietoa: alas alkuperäiseen päämäärään olisi toinenkin reitti, loivempi polku ja he lähtevät sitä kautta. Tämä oli helpottava ajatus. Sopivampi myös meille ja niin me suomalais-amerikkalaisena patikkaryhmänä "rämänkylmätlomat" -säästä huolimatta otimme reippaat lasten ensiaskeleet Sveitsin Alppien patikkapolulla. Ja kyllä meillä oli mukavaa. Poika kirmasi kuin alppikauris amerikkalaislasten kaverina ja tytöt pitivät perää - nauttivat toisistaan pitkän eron jälkeen, ilman kiirettä mihinkään. Ja minä, voi miten minä nautin. Ei kiirettä. Ihanan puhdas ja raikas ilma. Niin hyvä olla. Vielä kun olisi Mies ollut mukana. 

Matkaan lähdettiin ensin läpi lehmälaidunmaiden - hui, polun molemmin puoli köllötteli lehmät märehtimässä. Kotoinen olo, vaikkei kotonakaan ihan näin lähelle mennä. Nämä on tottuneita turisteihin. 

Täällä aika pysähtyy

Tulimme hissllä alas Bort - Grindelwald, josta kävelimme vielä lähes tunnin alas Grundiin. 

Eiger ja Tschuggen pilvessä

Tschuggen ja Männlichen pilvessä

Grindelwaldin alueella on paljon hienoja ja eritasoisia reittejä, niin lapsiperheille, kokeneemmalle polun kulkijalle kuin vuorikiipeilijöille. Tai vain upeista maisemista ja hienosta käyntikohteitsa kiinnostuneille turisteille. Vaikuttavat yli 4000 metriä korkeat vuoret ympäröivät kylää, joka sekin sijaitsee 1100 metrin korkeudessa.

Tämä oli minun kolmas, muttei varmasti viimeinen kerta tässä kylässä. Niin paljon reittejä, joita haluaisin kulkea, yksin ja yhdessä Miehen tai HuippuNaisten kanssa. Jos Sveitsin hintataso olisi edes kohtuullinen, voisi täällä lomailla useammin. Toisaalta jo yhden ja kahden tähden hotelli on aina siistimpi kuin yksikään suomalainen kolmen-neljän tähden ketjuhotelli! Sekä samaan hintaan täällä palvellaan asiakkaita ja ollaan ystävällisiä. postikorttimaisemissa.

*************

 Majoituimme Mountain Hostellissa

Sveitsiläisittäin kohtuuhintainen majapaikka. Sopii myös perheille, vaikka onkin nuorison ja nuorten aikuisten suosiossa kohtuullisen hintatason takia. Paikka oli rauhallinen, myös viikonloppuna, jolloin me olimme siellä. Hiljaisuus tuli klo.22.00 ja sitä noudatettiin. Siisti ja toimiva. sijainti hyvä. Aamiainen oli yksinkertainen, mutta riittävä buffet. Yllätyksenä - sen laatuun oli panostettu: kaikki tuotteet maidosta lähtien on lähiseudun tiloilta! Ja kyllä sen maussa huomasi! Kiitos siitä, tämänkin takia Sveitsi on vaan niin hieno matkailumaa! 

Ja maailman kaunein myös.

***************

Mooserboden 2040m

 Retkellä Ihmemaassa

Minulle ei oikein missään vaiheessa avautunut tutkimuksitani huolimatta, mikä paikka tämä oikein on? Mitä siellä voi tehdä? Miten sinne oikein mennään ja pystyykö siellä patikoimaan ja minkälaisia reittejä? Koska ollaan myös korkealla yli 2000 metrissä, kuinka paljon lumi estää kulkemista? No, koska kohde itsessään tuntui arvoitukselta, päätimme uteliaina retkeillä siellä.

Matka itsessään tuntui jo elämykseltä. vaikka olin kulkenut tunneleita pitkin Sveitsin matkoillani, oli tämä tunneliverkosto jotain käsittämätöntä. Lähdimme liikkeelle tavallisella paikallisbussilla Zell am Seesta Kapruniin, josta sitten vaihdoimme Kasselfal Alpenhausilla toiseen bussiin, joka syöksyi muutaman tiukan mutkan jälkeen tunneliin ja kuljetti matkailijoita seuraavaan etappiin. Siellä kaksi bussilastillista matkailjioita siirtyi erikoiseen lavettihissiin, johon samanaikaisesti mahtui 180 henkeä. Nousua tällä noin 400 korkeusmetriä.

Hyppäsimme seuraavaan bussiin, joka viiletti ensin Wasserfallbodenin jyrkällä reunalla kapeaa tietä pikin - toivoimme todella ettei vastaan tulisi ketään... Tunneli oli niin matala ja kapea täällä, että bussin oli ajettava "kieli keskellä suuta". Lopulta nousimme Mooserbodenin padon alarinnettä siksakkina ylös. 

WAU! Nyt täytyi ihan hetki ihmetellä mihin ihmeeseen olimme saapuneet...

Mietin tässä ihmeellisessä hiljaisuudessa yli 3000 metrin korkuisten lumihuippuisten vuorten ympäröiminä, miten onnellinen ja onneks olenkaan, kun minulla on niin hyvä HuippuNaisten patikkaporukka, joka vuosi toisensa jälkeen lähtee innokkaina mukaan uuteen seikkailuun, ja mahdollistaa nämä rakkaat ikimuistoiset elämysten täyteiset päivät upeassa Alppi ympäristössä. 

Voi miten rakastankaan tätä maailmaa - näitä vuoria!

Tässä padolla oli kyllä rakkauden fiilikset tipotiessään. Miten ihmeessä tälläiset rakennelmat, hissit ja laitteet tuokaan minulle oudon epävarmuuden ja pelon tunteen. Tästä pitäisi uskaltautua yli. Pato on lähes 500 metriä pitkä ja yli 100 metriä korkea. Jotain huoltotöitäkin ne siellä padon seinämillä vaijerin varassa teki. Oikeaa seinäkiipeilyä... Aikani kun siinä mieltäni lämmittelin, niin kyllähän mä "rautahermoisena" siitä menin yli, ihan ilman ystäviä, jotka oli "unohtaneet" minut sinne sillankaiteeseen roikkumaan. 

Palatessa takaisin, tapahtui tämän matkan pahin kaatumisonnettomuus.

- sain asfaltti-ihottuma tartunnan. Pitäisi vaan pysytellä luonnon omilla poluilla...

Osa ihmisistä kulkivat vielä toisenkin padon yli katsomaan lumivyöryn jälkiä

Meillä oli tarkoitus nousta Höhenburgin päälle 2108 metriin

Höhenburg 2108m

Nousu Sedlgratille kestäisi reilun tunnin, aika ei riittääsi huiputtamaan Sedlgratkopfiä (2541m), mutta mieli teki kuitenkin yrittää nousta jalkaisin korkeammalle (yli 2220 metriin) kuin koskaan aikaisemmin. Ihana reitti upeassa maisemassa. Suosittelen!

Kyllä ihminen tuntee olonsa niin pieneksi näiden vuorten rinteillä - tai pienenä pisteenä polun mutkassa. Mahtava rauha ja hiljaisuus. Pehmeä tuuli ja lämmin auringonpaiste!

Aika on rajallinen ja aamupäivä oli vierähtänyt nopeasti Ihmemaassa. Meidän tarkoituksena oli patikoida karttaan merkitty "Kräuter- und blumenlehrweg alas Fürthermoalmiin (korkeuseroa 200 metriä)

Almia oli kaikissa yhteykissä kehuttu ja oletin, että se on avattu samalla kun Mooserbodenin aluekin oli pari viikkoa aikasemmin avautunut. Alueella ei ole asutusta. Täällä palvellaan matkailijoita ja samalla laidunnetaan lampaita ja lehmiä. 

Tarkoituksemme olisi syödä lounas täällä patikoinnin päätteeksi. Mutta, taas kerran törmäsimme tähän varhaiseen ajankohtaan korkealla. Alm oli suljettu, mutta ystävällinen henkilökunta, joka valmisteli paikkoja tulevaan kauteen myivät ilmeisesti omasta lounas soppakattilasta meille annokset - sen verran nääntyneiltä taisimme näyttää siinä paahtavan kuumassa auringonpaisteessa. Mehän vain olimme retkellä, eikä eväitä varsinaisesti ollut repussa mukana.

Wasserfallboden ja  Fürthermoaralm 

Kitzteinhorn 3203 m

Hei, täällä viheltää joku? Bongaa murmeli! Hauskoja eläimiä, istuskelivat tarkkailemassa kivien päällä, olivat kuin patsaita. Luulivat kai ettei huomattaisi mitään.

Hetkeä aikaisemmin olimme nähneet ketun juoksentelevan talvista jäävirtaa ylöspäin.

Upea reitti tämäkin, ihana luontoretki. Paljon kukkia. Lehmiä ja lampaita. Lintuja ja vuoripuroja. Kohtuullisen helppokulkuinen, voi myös kulkea ylös, jos jää bussista Almin kohdalla pois menomatkalla padolle.

 Muista kulkiessa aina sulkea veräjä

Tämä tuli tarpeeseen vaikkei ihan riittänyt meidän suureen nälkään.

Kotoista tunnelmaa - maatalouselämää Alpeilla

Palasimme täältä koko matkan bussikyydillä Kesselfall Alpenhausille. 

Huimaa vuoristorataa ja pitkääkin pidempiä tunneleita!

UPEA KOHDE JA RETKIPÄIVÄ IHMEMAASSA!

KIITOS HuippuNaiset, että olitte patikka matkalla mukana!

Kesselfall Alpenhaus

Pääruokaa ja jälkkäriä

Itävallassa on hintataso edullisempi kuin Suomessa. Lounas viinin ja jälkiruuan kanssa maksaa reilusti alle 20 euroa. Ja voit olla varma että ruoka on tehty tuoreista raaka-aineista! Niin maukasta ja hyvää!

Bon apetit

 ****

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Ikävä Alpeille tulee heti kotiin palattua! Tänä vuonna ikävää lievittämään on kuitenkin tiedossa matka Sveitsiin, perheen Pikkuisten kanssa. Näiden Alppimatkojen jälkeen luulisi pärjäävän muistojen voimalla vuoden eteen päin - seuraavaan matkaan asti, joka tehdään Itävallan Tiroliin, Ehrwaldiin.

 Tässä  vielä muutama kuva kotiinpaluu päivältä Münchenistä...

HYVÄÄ KESKIKESÄÄ KAIKILLE!

Kirjoittelen taas kuulumisia heinäkuussa...