Retkellä Ihmemaassa
Minulle ei oikein missään vaiheessa avautunut tutkimuksitani huolimatta, mikä paikka tämä oikein on? Mitä siellä voi tehdä? Miten sinne oikein mennään ja pystyykö siellä patikoimaan ja minkälaisia reittejä? Koska ollaan myös korkealla yli 2000 metrissä, kuinka paljon lumi estää kulkemista? No, koska kohde itsessään tuntui arvoitukselta, päätimme uteliaina retkeillä siellä.
Matka itsessään tuntui jo elämykseltä. vaikka olin kulkenut tunneleita pitkin Sveitsin matkoillani, oli tämä tunneliverkosto jotain käsittämätöntä. Lähdimme liikkeelle tavallisella paikallisbussilla Zell am Seesta Kapruniin, josta sitten vaihdoimme Kasselfal Alpenhausilla toiseen bussiin, joka syöksyi muutaman tiukan mutkan jälkeen tunneliin ja kuljetti matkailijoita seuraavaan etappiin. Siellä kaksi bussilastillista matkailjioita siirtyi erikoiseen lavettihissiin, johon samanaikaisesti mahtui 180 henkeä. Nousua tällä noin 400 korkeusmetriä.
Hyppäsimme seuraavaan bussiin, joka viiletti ensin Wasserfallbodenin jyrkällä reunalla kapeaa tietä pikin - toivoimme todella ettei vastaan tulisi ketään... Tunneli oli niin matala ja kapea täällä, että bussin oli ajettava "kieli keskellä suuta". Lopulta nousimme Mooserbodenin padon alarinnettä siksakkina ylös.
WAU! Nyt täytyi ihan hetki ihmetellä mihin ihmeeseen olimme saapuneet...
Mietin tässä ihmeellisessä hiljaisuudessa yli 3000 metrin korkuisten lumihuippuisten vuorten ympäröiminä, miten onnellinen ja onneks olenkaan, kun minulla on niin hyvä HuippuNaisten patikkaporukka, joka vuosi toisensa jälkeen lähtee innokkaina mukaan uuteen seikkailuun, ja mahdollistaa nämä rakkaat ikimuistoiset elämysten täyteiset päivät upeassa Alppi ympäristössä.
Voi miten rakastankaan tätä maailmaa - näitä vuoria!
Tässä padolla oli kyllä rakkauden fiilikset tipotiessään. Miten ihmeessä tälläiset rakennelmat, hissit ja laitteet tuokaan minulle oudon epävarmuuden ja pelon tunteen. Tästä pitäisi uskaltautua yli. Pato on lähes 500 metriä pitkä ja yli 100 metriä korkea. Jotain huoltotöitäkin ne siellä padon seinämillä vaijerin varassa teki. Oikeaa seinäkiipeilyä... Aikani kun siinä mieltäni lämmittelin, niin kyllähän mä "rautahermoisena" siitä menin yli, ihan ilman ystäviä, jotka oli "unohtaneet" minut sinne sillankaiteeseen roikkumaan.
Palatessa takaisin, tapahtui tämän matkan pahin kaatumisonnettomuus.
- sain asfaltti-ihottuma tartunnan. Pitäisi vaan pysytellä luonnon omilla poluilla...
Osa ihmisistä kulkivat vielä toisenkin padon yli katsomaan lumivyöryn jälkiä
Meillä oli tarkoitus nousta Höhenburgin päälle 2108 metriin
Höhenburg 2108m
Kyllä ihminen tuntee olonsa niin pieneksi näiden vuorten rinteillä - tai pienenä pisteenä polun mutkassa. Mahtava rauha ja hiljaisuus. Pehmeä tuuli ja lämmin auringonpaiste!
Aika on rajallinen ja aamupäivä oli vierähtänyt nopeasti Ihmemaassa. Meidän tarkoituksena oli patikoida karttaan merkitty "Kräuter- und blumenlehrweg alas Fürthermoalmiin (korkeuseroa 200 metriä)
Almia oli kaikissa yhteykissä kehuttu ja oletin, että se on avattu samalla kun Mooserbodenin aluekin oli pari viikkoa aikasemmin avautunut. Alueella ei ole asutusta. Täällä palvellaan matkailijoita ja samalla laidunnetaan lampaita ja lehmiä.
Tarkoituksemme olisi syödä lounas täällä patikoinnin päätteeksi. Mutta, taas kerran törmäsimme tähän varhaiseen ajankohtaan korkealla. Alm oli suljettu, mutta ystävällinen henkilökunta, joka valmisteli paikkoja tulevaan kauteen myivät ilmeisesti omasta lounas soppakattilasta meille annokset - sen verran nääntyneiltä taisimme näyttää siinä paahtavan kuumassa auringonpaisteessa. Mehän vain olimme retkellä, eikä eväitä varsinaisesti ollut repussa mukana.
Wasserfallboden ja Fürthermoaralm
Kitzteinhorn 3203 m
Hei, täällä viheltää joku? Bongaa murmeli! Hauskoja eläimiä, istuskelivat tarkkailemassa kivien päällä, olivat kuin patsaita. Luulivat kai ettei huomattaisi mitään.
Hetkeä aikaisemmin olimme nähneet ketun juoksentelevan talvista jäävirtaa ylöspäin.
Upea reitti tämäkin, ihana luontoretki. Paljon kukkia. Lehmiä ja lampaita. Lintuja ja vuoripuroja. Kohtuullisen helppokulkuinen, voi myös kulkea ylös, jos jää bussista Almin kohdalla pois menomatkalla padolle.
Muista kulkiessa aina sulkea veräjä
Tämä tuli tarpeeseen vaikkei ihan riittänyt meidän suureen nälkään.
Kotoista tunnelmaa - maatalouselämää Alpeilla
Palasimme täältä koko matkan bussikyydillä Kesselfall Alpenhausille.
Huimaa vuoristorataa ja pitkääkin pidempiä tunneleita!
UPEA KOHDE JA RETKIPÄIVÄ IHMEMAASSA!
KIITOS HuippuNaiset, että olitte patikka matkalla mukana!
Pääruokaa ja jälkkäriä
Itävallassa on hintataso edullisempi kuin Suomessa. Lounas viinin ja jälkiruuan kanssa maksaa reilusti alle 20 euroa. Ja voit olla varma että ruoka on tehty tuoreista raaka-aineista! Niin maukasta ja hyvää!
Bon apetit
****
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Ikävä Alpeille tulee heti kotiin palattua! Tänä vuonna ikävää lievittämään on kuitenkin tiedossa matka Sveitsiin, perheen Pikkuisten kanssa. Näiden Alppimatkojen jälkeen luulisi pärjäävän muistojen voimalla vuoden eteen päin - seuraavaan matkaan asti, joka tehdään Itävallan Tiroliin, Ehrwaldiin.
Tässä vielä muutama kuva kotiinpaluu päivältä Münchenistä...
HYVÄÄ KESKIKESÄÄ KAIKILLE!
Kirjoittelen taas kuulumisia heinäkuussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti