Eibsee - pyöräilypäivä

Nyt jos pitäisi kaverille sanoa, että on taas tasamaa päivä, 

niin minua ei usko kohta kukaan.

Viime vuodesta on jäänyt hyvin muistiin, 

minkälaista on pyöräillä helteessä 300 korkeusmetriä ylös, 

mikä näytti kartalla ihan tasaiselta, laakson pohjalla ajamiselta. 

Aikaa siihen meni saman verran kuin oltaisiin kävelty, 

reilu tunti. 

Paluumatka tehtiinkin vauhdikkaasti 

pyöränsarvista tiukasti kiinni pidellen 15 minuutissa.

Matka Garmischista Eibseelle on noin 7 km. Korkeuseroa 300 metriä. 

Alkumatka taitetaan tasaisella "kattilanpohjalla" halki maalaismaiseman. 

Nousu alkaa Grainausta, matka ajaksi on arvioitu sieltä 45 minuuttia.

Yleisesti ottaen 

korkeusmetrit ei ehkä kerro tavalliselle eteläsuomalaiselle ulkoilijalle 

oikeen mitään. 

Alpeilla ei puhuta kilometreistä vaan korkeusmetreistä ja matka-ajoista.

Hyväkuntoinen patikoitsija taittaa 500-700 korkeusmetrin 2-3 tunnissa, 

riippuen tietysti reitin jyrkkyydestä. 

Jos nousut on 700-1000 korkeusmetriä 

vaatii se jo parempaa peruskuntoa sekä kestävyyttä. 

Alaspäin kulkiessa jalat saa varmasti kipeäksi jo 500 metrin laskeutumisen jälkeen. 

Itse olen laskeutunut yhtäjaksoisesti joskus Sveitsissä 1200 korkeusmetriä 

ja viimiset 200 metriä oli jo aika tuskaa. 

En suosittele. Mielummin nousisin saman matkan ylös.

Meillä Etelä-Suomessa ei juuri 30m korkeampia mäkiä ole, 

ja nekin vaikuttavat suurilta.

Ensi vuoden matkaohjelmaan 

on varmaan turha laittaa päiväohjelman kohdalle 

"retkeillään tasamaalla", 

on keksittävä uusia otsikoita päiväohjelmaan 

tai muuten usko minuun hiipuu...

No nyt kuitenkin aloitettiin tasamaalla leppoisasti maisemista nauttien...
Pyörinä meillä oli ihan tavalliset kaupunkipyörät. 
Vaihteitakin vain 3, 
nekin kaikki liian suuria loppunousussa.

Matkaan meillä meni pari tuntia taukoineen. 

Alkumatkan nousun pystyi vielä polkemaan, 

loppumatkasta oli otettava jalat alle.

Ohikiitäviä alppipyöräilijöitä katselimme perään ihaillen. 
Mielettömät lihakset tekivät työtä...
No mehän olimme lomalla, 
sunnuntaipyöräilijöitä.

Kyllä siinä rehkimisessä jo tulikin nälkä 

ja mikäs sen hienomapaa, 

kun rantaravintolan terassille syömään.

Hei - taas sataa!

Eikä haittaa yhtään!

Ruokailun jälkeen sadekin sopivasti lakkasi 

ja oli aika jaloitella rannalla. 

Reitillä oli paljon kulkijoita.

Zugspitzellekin oli menijöitä.

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli 

nousta sään salliessa kaapelihissillä 

Saksan korkeimman vuoren huipulle,

Zugspitzelle 2962 metrin korkeuteen.

Tällä kertaa huippu oli pilviverhon suojassa, 

lumen peittämä ja pakkasen hyydyttämä,

joten ihailimme luontoa ja järven kauneutta 

vedenpinnan tasolla 1100m korkeudessa.

Eibseen ympäri kiertää hieno ulkoilureitti. 

Matkaa siihen menee melkein 2h maisemataukoineen.

Reitin alkupäässä on vain ravintolapalveluja. 

Matka täytyy tehdä omin eväin.

Paluu Grainaun idyllideen kylään kesti 10 minuuttia.

Oli siinä taas sarvista pitelemistä.

Iltapäiväviinin aika

- tauon paikka.

Alppien Sääherrakin huomasi tilaisuuden tulleen 

ja ripasautti sadekuuron siihen sopivasti. 

Eikä haitannut yhtään...

Ei jaksa pilviverho väistyä Zugspitzen edestä tälläkään kertaa...

Paluumatkalla ei tarvinut juuri polkimia käyttää kuin jarruttamiseen.

Se kattilanpohjan tasamaakin oli päivän aikana muuttunut 

sopivan loivaksi alamäeksi.

Päivällisellä tunnelmallisessa ravintolassa

Seuraavana päivänä lähdemme 

Seefeldiin, Itävallan Tiroliin

"Harjannetta pitkin huipulle"

*************