SEEFELD IN TIROL 2013

Sydämenlyönnit tiheni, hengitys kiihtyi, katse seurasi tiiviisti siksakkina ylös nousevaa kapeaa polkua – ”nyt ei tarvi enää jutella, kukaan ei varmaan kieltäydy tauosta” – kuului seitsemän hengen naisjoukosta. Muutaman minuutin tauko, ja katse takana siintävään vuoristomaisemaan. Mieli lepäsi ja keho palautui parin minuutin juomatauon aikana.

Kirkasvetinen alppipuro solisi vieressä, oli pakko maistaa raikasta vettä – aitoa Eviania. Matalavartiset kanervat olivat puhjenneet kukkaan ja värjäsivät metsäpolkujen reunoja. Samoin kuin sinivuokot monin eri sävyin värittivät metsämaata.

Vielä loppurutistus ja olimme suoriutuneet ensimmäisen ”korkeanpaikan testikävelykohteen” Gschwandtkopf 1495m vajaan tunnin patikoinnin jälkeen (nousu 300m).

Ryhmä Rämä

"Ihan mieletön tunne

– Olin haaveillut tästä lähes kymmenen vuotta,

ja nyt minulla oli ihan oma

- ihka oikea patikointiryhmä

– ramankylmatlomat.com

on järjestänyt ensimmäinen

omatoimisen ryhmämatkan!

Meille on tulossa hauska reissu!”

Seefeldin kylä

Pitkään haaveiltuani, päätin lopulta lähteä Alpeille patikoimaan itse - ihan omatoimisesti. Pyysin yhtä mukaan matkaan ja sainkin kuusi ystävää matkakumppaniksi. Minulla oli ihan ikioma, oikea ryhmä patikoinnista, matkailusta, ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta kiinnostunutta, iloisen energistä naista ja kohteena Itävallan Seefeld vappuna 2013.

Vähän ystäviäni mietitytti ennen matkaa, kuinka kylmää kyytiä ”ramankylmatlomat.com” reissulla on luvassa. No ei tule pettymyksiä kun varautuu pahimpaan ja saakin nauttia keväisestä Alppi-auringosta, raikkaasta ilmasta ja lämmöstä iloisessa joukossamme...

Henkeäsalpaava alppimaisema ja niiden lumipeitteiset huiput olivat tehneet vaikutuksen. Kohteenamme oli Seefeldin kylä 1180m, Itävallassa. Tästä alkoi patikointiloma sporttisten luontoihmisten kanssa.

"Munkin Ekin" mustalla pirssikyydillä Seefeldiin

Kyllä meillä naisilla oli hyvät oltavat... lentokentällä meitä odotti kuljettaja tila-taxin kanssa. Hypätkää kyytiin nyt mennään! Parin tunnin ajomatka sujui leppoisasti jutustellen ja hetkittäin levottomasti naurahdellen, niin kun nyt seitsemän hengen naislaumassa yleensä. Kuljettaja myös piti meidät ajantasalla ohikiitävistä Münchenin sekä matkan varren nähtävyyksistä.

Matka oli ollut pitkä ja edellisen yön unet monilla jääneet todella lyhyiksi. Olimme matkustaneet jo aamuyöstä lähtien, toiset jo lähes 10h. Onneksemme olimme varanneet tilataksikuljetuksen Münchenin lentokentältä Seefeldiin Hotelli Klausnerhofliin. Säästyimme näin laukkujen raahaamiselta, junien vaihdolta, pitkiltä odotuksilta ja matkanteko sujui leppoisasti.

Varatessa tämän tyyppistä kuljetusta, pitää muistaa, että autossa on tilaa ko. ryhmälle ja erityisesti kaikille laukuille, tässä tapauksessa 7 henkeä ja 7 isoa matkalaukkua. Me maksoimme kuljetuksesta menomatkan osuuden hotellin päästyämme (n.34e/hlö) ja sopimuksessa olevan kokonaishinnan (480e) loppuosan lentokentälle takaisin mennessä. Taksi tuli siis tällä porukalla halvemmaksi ja nopeammaksi vaihtoehdoksi kuin juna (3-4h) Münchenin lentokentältä Seefeldiin tai vuokra-auto.

Välillä on hyvä tankata lisäkaloreita, että on mistä kuluttaa

Testikävely suoritettu Gschwandtkopf 1500m huiputettu

Ensivaikutelma Seefeldin kylästä oli idyllinen Alppikylä. Vuoret kohosivat ympärillämme aina 2000-2600m. Pilvet eivät haitanneet näkyvyyttä. Kylä todellakin vaikutti hiljaiselta. Olimme tulleet Seefeldiin ajankohtana, jolloin ”Seefeld oli lomalla”. Oli siis sesongin ulkopuolinen aika "no season". Tämä tieto meille selvisi jo onneksi Suomessa, joten olimme varautuneet siihen – ainakin henkisesti.

Lainaus fb-päivityksestä:

”… Seefeld on hiljentynyt 31.3.2013

ja herää taas henkiin 18.5.2013,

joten ramankylmatlomalaiset

saa patikoida ihan kaikessa rauhassa

ilman hissi ja vaijerivoiman apua!

Eväitäkin on syytä tehdä itse,

sillä rinneravintoloiden ja alppimajojen

henkilökunta on ansaitulla lomalla kiireisen talvisesongin jälkeen.

Alppimajatkin avaavat ovensa ja terassinsa

upeita maisemia ihaileville matkailijoille

sekä patikoitsijoiden levähdys- ja ruokapaikoiksi

vasta toukokuun lopulla.

Joten ylämäki, ylämäki, alamäki, alamäki

– jalan mennään, kuoppia varoen.”

Olisi paljon helpompaa ja kivuttomampaa mennä laskettelurinnettä alaspäin suksilla...

Miten päin tätä rinnettä pitäisi kulkea?

Hohe Munde 2662m

Paluu hotelliin, loppuvenyttely

Ensimmäinen pitkä päivä alkaa olemaan loppusuoralla. Ohjelmassa vielä rentouttava sauna hotellin upeassa saunaosastossa missä tarjolla turkkilaista saunaelämystä, perisuomalaisia löylyjä, infrapunansaunan hehkua sekä porekylpyä. Sitten onkin aika siirtyä ravitsemusliikkeen puolelle, niitä kuulemma on auki neljä, koska "Seefeld on hiljentynyt". Meille riittää ne neljä avoinna olevaa ravintolaa. Illalla vielä korttihuijaamme toisiamme kattosviitin pelipöydän äärellä. Tämän jälkeen ei tarvinnut laskea lampaita painaessa pää höyhentyynyyn...

*****

Ensimmäinen varsinainen patikointipäivä valkeni poutaisena, juuri sopiva ulkoiluilma. Ohjelmassa "Tasamaakävelyä" n.1300 metrin korkeudessa helppokulkuista hiekkatietä pitkin. Reitti oli ns. kolmen alppijärven reitti. Alkuperäinen ajatus oli nousta Hohe Munden rinteellä olevalle alppimajalle, mutta "no season" piti kaikkien ravintoloiden säpit kiinni.

Reittivalintoihin vaikutti myös hissivoiman puute sekä ns.matkanjohtajan korkeanpaikankammo, jolle olimme antamassa kylmää kyytiä, joten pysyttelimme suhteellisen matalalla.

Seefeld in Tirol

Evästauko Wilmoosseen rannalla

Rauthhütte 1605m kuvan oikeassa reunassa Hohe Munden rinteellä

Tasamaan tallaaminen riitti, nyt ylös!

Päivän huiputus 1492m

Kolmen patikointitunnin jälkeen mieli teki kohottaa pulssia, joten poikkesimme polulle, joka nousisi lähelle 1500 metriin

Lumiesteen ylitys

Saksan ja Itävallan rajavuoristoa

Matka jatkuu...

Luomutaidetta

Paikallinen nuoriso pukeutuneena tirolilais asuihin - Vappuaaton juhlinta voi alkaa...

"Sauna on lehtijutun mukaan

olennainen osa suomalaisten arkea,

ja sellainen on käytännössä jokaisessa

suomalaiskodissa ja hotellissa.

Miehet ja naiset

menevät aina eri vuoroissa saunaan,

ja koska alastomuus ei haittaa suomalaista,

sitä edellytetään kaikilta."

Keski-Eurrooppalainen saunakultuuri oli meille (lähes) kaikille keski-ikää lähenteville naisihmisille uusi ja yllätävä kokemus. Ei sen takia, että melkein kaikista hotelleista löytyi vähintääkin suomalainen sauna - vaan sen takia, että kaikki tuikituntemattomat miehet ja naiset saunoivat keskenään samanaikaisesti ilman minkäänlaista rihmankirtämää...

Varmistelimme hotellin vastaanotosta oliko meidän syytä varata sauna-aika, kun hotelliin oli päivän aikana kirjautunut jo useampi miehekkäämpi seurue.

Ei tarvitse, naurahti hotellin ystävällinen Rouva Omistaja ja selitti, että kaikki saunovat täällä keskenään, miehet sekä naiset - alasti... Asia ok, ja saunakampeet kainaloon, ja ei kun löylyyn... Edellisenä iltana olimme päässeet tutustumaan rentouttavaan saunaosastoon "no season" meiningillä, ihan omassa porukassa.

Aikamme siinä saunaelämyksestä nautiskellessamme, rentotumis- ja vilvoittelutilassa löhöillessämme avautui ovi... Sisään astui nuori nainen ja perässä nuori (hyväkroppainen) mies. Meidän pelon ja hämmennyksen sekaiset ilmeet saivat heidätkin epäröimään, oliko heidän syytä perääntyä vai liittyä meidän saunaseuraamme. Kohteliaina he tarkistivat asian, riisutuivat niin että ainoa muistikuva oli "ne pakarat"! Joku meistä sai pakokauhultaan sanotuksi, että asia ok ja samassa olimme pelastamassa pyyhkein suihkunraikasta alastonta ystäväämme, keräämässä hätääntyninä kamojamme ja kiiruhtamassa kuin Prinsessa Ruusunen ilman toista lasikenkää toinen saunatohveli jalassa ja toisen ollessa kainalossa ja pakenemassa paikalta salamanopeasti... Ai miksikö, no sitä ihmettelimme itsekin! Olisi pitänyt palata tyynen rauhallisena takaisin suomalaisen sauna rentouttavaan löylyyn - seurana saksalainen nuoripari...

Avo Porchen jykevä kännistysääni riipaisi sydäntä...

Olisihan se ollut hienoa tälläisen naisjoukon päästä saunomaan alasti Itävaltalaisen hotellin suomalaisessa saunassa hyväkroppaisen "ne pakarat" -miehen kanssa, joka ajo avomallista Porchea... Tähän ikään mennessä olisi voinut kuvitella, ettei alaston mies aiheuta suurta hämminkiä...

*****

Aamu valkeni aurinkoisena.

Levänneenä ja runsaan aamiaisen nauttineena valmistauduimme uuteen päivään ja pitkään patikointiin. Ohjelmassa "Huiputus", joka osoittautui mahdottomaksi jalkavoimin toteuttaa...

Haaveena huiputus

Loppurutistus
Hetkittäin tuntui kuin olisi kävellyt nenä ruohikossa

Edellisten päivien huiputuskohteet

Seefelder Spitze 2220m (vas.) Reither Spitze 2374m (kesk.) Härmelekopf 2224m (oik.)

Rosshütte 1760m
Tämän ylemmäs emme ehtineet ja lumikin oli esteenä

Vielä jäi huiput kokematta - tänne palaamme vielä!

Missä meidän liukurit on?

Tauko Hochegg almin 1545m terassilla

Oliko se portti lukossa?

Iltapäiväkahvilla Wildseen rantakahvilan terassilla.
Lisäkaloreita koneistoon

Racclette päivällinen

Seefelder Joch 2064m

ja ne kaikki muutkin jäi huiputtamatta...

Vaikka vuorenhuiput jäi valloittamatta

ja yli 2000m korkeus ylittymättä,

olimme päivän aikana kuluttaneet ainakin 2220 kcal,

joten joku huippu tuli ylitettyä

ja olimme ainakin ylittäneet itsemme!

Upea tunne,

me tasamaantallaajat voimme olla

ylpeitä itsestämme!

*****

Viimeinen varsinainen patikointipäivä valkeni pilvisenä ja epävakaisena. Osa joukosta päätti lähteä tutustumaan Innsbruckin kaupunkielämään ja osa laittoi vaelluskengät jalkaan, hyppäsi junaan ja kohteena Saksa, Garmisch-Partenkirchen.