Ryhmämatkaa, valmismatkaa, reppumatkaa, kaupunkilomaa, perhe- ja rantalomaa, laivamatkaa, työmatkaa, mutta viime vuosina mielenkiinto on enemmän ja enemmän omatoimisiin patikointimatkoihin Alpeille. Vaikka toteutamme vuosittain pari kolme erilaista lomamatkaa erimaihin, vaivaa ikävä Alpeille ja Sveitsiin jatkuvasti.
 |
| Suihkulähde Zürichin lentokentällä toivottaa matkailijat tervetulleiksi |
Sykäyksen Sveitsiin suuntautuvista patikointimatkoista sain aikoinaan toimiessa Sveitsin Ystävät Suomessa ry:n hallituksessa. Silloinen puheenjohtaja vaimonsa kanssa järjestivät ystäville ja tuttaville patikointimatkoja Sveitsin Valais (ranskaksi) Wallis (saksaksi) kantoniin. Haaveilin vuosia, että minulle tarjoutuisi mahdollisuus lähteä heidän järjestämälleen matkalle mukaan, mutta ajankohta ei sopinut aikatauluuni.
Ja nykyään matkat suuntautuvat niin korkeille reiteille, johon minun kokemuksellani, hissikammollani ja korkeanpaikanpelkokertoimilla ei ole vielä asiaa.
Ja nykyään matkat suuntautuvat niin korkeille reiteille, johon minun kokemuksellani, hissikammollani ja korkeanpaikanpelkokertoimilla ei ole vielä asiaa.
Halusin lähteä Sveitsiin rakkaan miehen kanssa, ja näyttää hänelle ne ihanat maisemat, upeat vuoret, joihin olin rakastunut hänen lisäkseen. Olin silloin raskaana, odotimme perheeseemme neljättä lasta. Vatsani oli valtava jo syksyllä, ja liikkuminenkin muistutti enemmän kilpikonnaa ja olo tuntui norsuäidiltä. Päätimme toteuttaa matka autolla kierrellen.
Neuvolatädin kanssa keskustelimme, ettei ole hyväksi minulle ja syntymättömälle vauvalle nousta korkeuksiin ohuen ilmanalan takia. Ja ehdottomasti on kielletty käyttämästä hissejä, paineenvaihtelun takia.
Minun suuri toiveeni oli toteutumassa: nähdä Alppien kuningatar Matterhorn, aito Toblerone vuori, joka kohottautuu kohti taivasta Italian ja Sveitsin rajalla aina 4478m asti. Vuokra-auton nokka kohti autotonta kylää, Zermattia. Neljässä päivässässä nähtiin ja koettiin upeita maisemia ja kaikenlaisia säitä ja paljon ihmeellisiä asioita!
Neuvolatädin kanssa keskustelimme, ettei ole hyväksi minulle ja syntymättömälle vauvalle nousta korkeuksiin ohuen ilmanalan takia. Ja ehdottomasti on kielletty käyttämästä hissejä, paineenvaihtelun takia.
Minun suuri toiveeni oli toteutumassa: nähdä Alppien kuningatar Matterhorn, aito Toblerone vuori, joka kohottautuu kohti taivasta Italian ja Sveitsin rajalla aina 4478m asti. Vuokra-auton nokka kohti autotonta kylää, Zermattia. Neljässä päivässässä nähtiin ja koettiin upeita maisemia ja kaikenlaisia säitä ja paljon ihmeellisiä asioita!
Ensimmäisenä päivänä vesisade tahditti automatkaa Zürihin lentokentältä Etelä-Sveitsin alppien kainaloon ihan Italian rajan pintaan. Tarkoituksemme oli ylittää autolla Alpit. Tie nousisi lähes 2200m ja siinä koeteltaisiin heikkohermoista serpentiinitiellä.
 |
| Auton lämpömittari alkoi piipittää varoitukseski lämpötilan laskiessa +3C. Autossa oli kesärenkaat. Vuokraamosta tiedustellessa, tien piti olla auki normaalisti mutta sää taisi yllättää kaikki |
Matka kuitenkin keskeytyi sankan lumipyryn takia, tie oli suljettu, ja jouduimme 1500m korkeudelta kääntymään takaisin, kun tienpinta peittyi lumeen. Ne pari autoa, jotka tuli meitä vastaan, oli varusteltu asianmuksisesti lumiketjuilla ja ne olivat kokonaan lumeen peittyneitä... Kesärenkailla ei olisi pidemmälle asiaa, joten nokka kohti tulosuuntaa ja kieli keskellä suuta liukastelimme takaisin alas lähikylään.
Nyt tarvittiin sydämmentahdistus tauko ja päätimme kysyä neuvoa miten tästä eteenpäin. Vaihtoehtona oli kiertää Alpit moottoritietä pitkin ja matka-ajaksi arvioitiin 6h (nyt oli jo iltapäivä ja olimme matkustaneet lähes 12h) tai menemään autojunalla Alppien LÄPI, jolloin pääsisimme perille 2-3 tunnissa! Oli kerättävä rohkeutta ja hypättävä junaan...
Nyt tarvittiin sydämmentahdistus tauko ja päätimme kysyä neuvoa miten tästä eteenpäin. Vaihtoehtona oli kiertää Alpit moottoritietä pitkin ja matka-ajaksi arvioitiin 6h (nyt oli jo iltapäivä ja olimme matkustaneet lähes 12h) tai menemään autojunalla Alppien LÄPI, jolloin pääsisimme perille 2-3 tunnissa! Oli kerättävä rohkeutta ja hypättävä junaan...
 |
| Nyt olemme päässeet turvallisesti autojunan kyydillä Alppien läpi ja tuolta kuvan keskiosasta tultiin serpentiinitietä alas. Tästä matka jatkuu vuoriston välissä Vispin kautta ohti Zermattia. |
Auto jätettiin parkkihalliin Täschin kylään ja loppumatka tehtiin junalla autottomaan Zermattiin.
Hotelli jossa yövyimme.
Parvekkeelta piti olla esteetön näköala Matterhornille, muttei siinä mainittu "säävaraus". Pilvet roikkuivat alle 2000 metrissä.
Yö ja seuraavaa päivää vietettiin Zermattin autottomassa kylässä toivoen, että Matterhornin yli 4000m korkea vuori näyttäisi jäätikkökasvonsa meille pilviverhon takaa. Vaikka päivä kirkastui, Matterhorn päätti pysytellä pilviverhon takana.
Lehdessä oli uutinen missä hämmästeltiin ensilumen satamista 1500metriin jo syyskuun puolivälin jälkeen.
 |
| Köysirata Zermatt - Furi |
Kylään ei tosiaankaan pääse autolla, vaan autoille on parkkihalli Tächin kylässä, ainostaan sinne menee pelastus- ja huoltotie. Kylässä liikutaan kävellen, pyöräillen, sähköautoilla ja hevoskyydillä. Kylä on täynnä hotelleja, satoja ravintoloita ja se elää siis turismista ympäri vuoden. Hintatasoltaan kallis, mutta jos viitsii vaivautua etsimään, löytää varmasti jokaisen kukkarolle sopivan majoituksen sekä Suomen hintatasoltaan olevan ruokapaikan. Tästä tunnelmasta kyllä kannattaa maksaa hiukan extraa.
 |
| Sähköautoja rautatieaseman vieressä odottaa matkailijaa |
Kylään saavuttaessa junalla, on rautatieasemalla karttataulu, johon merkitty kaikki kylän hotellit sekä puhelinluuri, jolla voi soittaa omaan hotelliin (paina vain nappia listasta, jossa on hotellin nimi) ja näin voit tilata sähköautokyydin majapaikkaan. Muutama minuutti ja sinut noudetaan asemarakennusken katoksen suojasta. Kätevää. Useissa hotelleissa palvelu kuuluu huoneen hintaan.
 |
| Hevoskyydilläkin pääsee |
Kylä itsessään sijaitsee 1500m korkeudessa, ja siellä on satoja kilometrejä vaatimustasoltaan erilaisia patikointireittejä, jotka pääasiassa kulkee korkealla. Hissejä on paljon ja niitä apuna käyttäen on mahdollista helpostikin nousta aina 3500m asti, jos vaan uskaltaa. Ne ovat kuitenkin sään vaihteluille herkkiä, joten sääolot täytyy aina ottaa huomioon erityisen tarkkaan.
Kylä oli tosi kaunis ja idyllinen alppitaloineen ja kuvankauniine maisemineen, joka sijaitsee Sveitsin kuuluisimman vuoren, Matterhornin juurella. Köysiradoilla pääsee lähes joka paikkaan vuoristossa, mutta hinnat olivat sinä kalliimmat mitä ylemmäs halusi mennä. Köysimatka ikijäätiköille olisi maksanut lähemmäs 100 frangia eli 80 euroa/henkilö. Mutta matka on varmasti hintansa ja kokemisen arvoinen... Pysyttelimme kuitenkin kylän kivikaduilla.
Mieli teki kuitenkin ihan vähän koittaa miltä tuntuu patikkapolku jalkojen alla... Lehmänkellojen kalke taustalla...
 |
| Alppimaja odottaa vaeltajaa |
"Ylhäällä Schwarzseessä oli hulppeat hienot maisemat jäätiköille ja uljaalle Matterhornille, joka kohosi ihan silmiemme edessä niin jyrkkänä, että jos kovin pitkälle olisi vuorelle tahtonut siitä vielä edetä, olisi pitänyt olla vuorikiipeilykamppeet"
"Zermatt on toiminut siitä asti, kun Alpit alkoivat houkutella laskettelijoita. Vuonna 1898 Zermattiin rakennettiin maailmankuulu Gornergratin junarata. Ensimmäinen hiihtokoulu aloitti vuonna 1902. Zermatt onkin klassikko. Keskuksessa on eniten korkean kapasiteetin hissejä maailmassa. Se on korkeuseroltaan maailman huippuja: pudotusta kertyy jopa 2 200 metriä. Siellä on myös yksi maailman kymmenestä pisimmästä laskusta, 15 kilometrin reitti Klein Matterhornilta alas kylään.
Zermattissa on myös Alppien korkeimmalle, 3 899 metriin, vievä hissilinja ja sen myötä huikeat vuoristonäkymät. Kerralla voi nähdä jopa 38 huippua, jotka kohoavat yli 4 000 metriin, sinertäviä jäätiköitä ja valtavia railoja. Kaiken huippuna Matterhorn kohoaa laakson reunassa kuin jättimäinen linnoitus. Vuori on mahtava, häikäisevä, ällistyttävä, suunnaton ja inspiroiva.
Kannattaa lähteä ajelulle hammasrataa kulkevalla Gornegrat-junalla. Koeta saada istumapaikka – muuten edessä on 40 minuutin seisoskelu ja roikkuminen kattonarujen varassa (käden verenkierto tuskin palautuu normaaliksi ennen lounasaikaa). Junassa istuminen on yksi miellyttävimmistä tavoista nousta vuorelle. Ota mukaan olutta ja eväsleipä, nauti Sveitsin maisemista ja kuvittele millaista hiihtäminen ja laskettelu oli näillä rinteillä ja maisemissa sata vuotta sitten".
Tai suunnittele tulevasi alas jalkapatikalla, sekin on ihan mahdollista.
 |
| kuvakaappaus netistä |
Matterhorn valloitettiin useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen vuonna 1865 ja paluumatkalla huipulta alas melkein koko retkikunta sai surmansa köyden katkettua. Kyseinen köysi on vieläkin nähtävillä Zermattin museossa.
Zermattin kirkon kupeessa on hautausmaa, johon on haudattu Matterhornin valloituksella kuolleita kiipeilijöitä. Paikka vetää mielen hiljaiseksi.
Tänne palaan vielä mieheni ja ystävieni kanssa uudestaan, silloin jalassamme on jo Alppipoluilla kuluneet vaelluskengät sekä valtavan paljon rohkeutta patikoida korkealla ja toimomme, että sillä kertaa Matterhorn näyttäytyisi meille.
Matka jatkui laajojen viiniviljelmien halki ranskankieliselle alueelle, josta huikea nousu jyrkännettä pitkin serpentiinitiellä aina lähelle 2000m.
Tätä 80km matkaa tehtiin yli 3h, ilta ehti ennen kun löysimme hotelliin. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo serpentiinitie ja tunneli kiintiö täynnä.
Tätä 80km matkaa tehtiin yli 3h, ilta ehti ennen kun löysimme hotelliin. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo serpentiinitie ja tunneli kiintiö täynnä.
Aamulla hotellin parvekeelta avautui pilvinen maisema ja alhaalla lehmänkellojen kalke säesti tunnelmaa...
 |
| Näkymä hotellin parvekkeelta. Alla harmaana Thunersee. Hotellimme oli Heiligenschwendin kylässä 1100m korkeudessa. |
 |
| Thunerseen rannalla Niesen 2250m |
 |
| Thunerseen pohjoisrantaa pitkin kulkee upea maisematie. Pelkääjän paikalla sai todellakin pelätä. Maisematien varrella on hieno tippukiviluolasto, johon on mahdollista tutustua. |
Jatkoimme matkaa kumpuilevien laidunalueiden halki Thunerseen rannalle ja maisematietä Interlakenin kaupungin kautta Grindelwaldiin jäätikkökylään.
 |
| Klein Fiescherhorn 3895m |
Kolmas päivä vietettiin Grindelwaldin jäätikkökylässä, jossa sitten odotus palkittiin - 2 yli 4000m vuorta paljastui pilviverhon takaa!!! Alpit ovat mielettömän upeita! Niiden massivisuus saa sanottomaksi, ne mykistävät puheliaammankin ihmisen. Samanaikaisesti ne saa tuntemaan pelkoa ja ihailua. Niihin ei voi olla rakastumatta.
Paluumatkalla poikkesimme Interlakenin kasinolle vähän matkarahaa tienaamaan
 |
| Taas noustaan maaseutumaisemiin, alla Thunersee. Nyt yövymme järven toisella rannalla, edellisenä yönä olimme tuolla kuvan yläreunassa. |
 |
| B&B |
Illalla majoituimme paikalliseen B&B-majataloon Thunin kaupungin yläpuolelle ja kävimme syömässä läheisessä Gasthousessa paikallisia herkkuja.
 |
| Navetta majatalon pihapiirissä. Koko yön kantautu huoneeseen lehmänkellojen kalke... Häiritsi vähän yöunta |
 |
| Aamu valkeni aurinkoisena ja raikkaana |
 |
| Puutarhasta vielä mehukkaat omenat ja päärynät matkaevääksi. Matka jatkuu kohti pääkaupunkia Berniä. |
 |
| Muistoja entisistä lehmistä |
 |
| Paikallista tunnelmaa ja herkkuja päivällisen merkeissä |
Viimeisenä päivänä tutustuimme pääkaupunkiin, Bernin vanhaan kaupunkiin joka on UNESCON maailmanperintökohde.
Täältä matka jatkui Emmental - alueen halki kohti Zürichiä ja lentokenttää.
 |
| Bernin vanhan kaupungin kaduilta löytyy lukisia suihkulähteitä |
 |
| Näkymää Münsterplattformilta Aare-joelle |
 |
| Karhulinnan karhut päiväuinnilla |
Upea maa, paljon nähtävää ja koettavaa, helppo liikkua autolla, junalla, bussilla tai vaikka pyörällä, jos kunto riittää. Puhdasta ja siistiä, täsmällistä sekä ystävällisiä ihmisiä.
 |
| Matkamuistoksi vielä säntillisen elämän tahdittajaksi - aito käkikello |
Sveitsissä sanotaan olevan kallista, mutta esimerkiksi vaatimaton hotelli on siisti ja varmasti saa hyvää sekä ystävällistä palvelua kaikkialla. Tästä laadusta olen edelleen valmis maksamaan pikkuisen extraa!
Autonvuokraus ja bensa on Sveitsissä havempaa kuin Suomessa. Lomamatkakilometrejä tällä kertaa kertyi autolla 800km!
Tänne me tulemme vielä uudestaan, silloin valloitetaan Sveitsiä patikoimalla...
Mutta nyt vaihdamme maata ja laitamme vaelluskengät jalkaan...
Kartta käteen ja menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti