Tasamaapäivä
Ensimmäisellä patikointimatkalla, kun olimme kävelleet 3 tuntia lähes tasaisella reitillä, päätimme extempore tehdä "syrjähypyn" polulta ja nousta yhdelle huipulle. Sen jälkeen olen aina sisällyttänyt yhden ns. tasamaa päivän (joka yleensä on kulkenut lähes samaa korkeuskäyrää) matkaohjelmaan, mutta aina se on kuitenkin päättynyt enemmän tai vähemmän jyrkkään nousuun tai johonkin huiputukseen. Eikä kukaan ole niistä valituksen sanaa sanonut, tuleehan siitä tasaiseen päivään mukavaa vaihtelua! No, kuitenkin kun mainitsen sanan "tasamaa", se herättää pienen epäilyksen jokaisen ryhmäläisemme mielessä ja saa pienen hikipisaran nousemaan otsalle...
Tämän päivän kohde on vastarannalla - pilviverhon rajalla
Aloitamme koko porukan yhteisen aamupäivän reippaalla kävelyllä Zeller seen rantabulevardilla. Muutamia aamulenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia oli jo liikkeellä. Ilma oli taas sopivan lämmin retkeilyyn, eikä sateita pitäisi olla tiedossa kun iltapäivällä.
Tänä vuonna osa ryhmäläisistä joutui työesteen takia lähtemään aikaisemmin takaisin Suomeen. Kolmen hengen miniryhmä jatkoi vielä lomaa parin vuorokauden ajan.
Tunnin reippailun jälkeen pääsimme vastarannalle, Thumersbachiin.
Täällä oli aika juoda yhdessä lähtökahvit perinteisesti kunnon jäätelöannoksen kera.
Hei hei - ja hyvää kotimatkaa!
Me jatkamme tasaista päiväämme nousulla Mitterbergshofiin 1250m korkeuten. Nousua tulisi 500 korkeusmetriä. Polku kulee läpi maalaistalojen, niittyjen ja peltojen, jotka on ihan toisenlaisessa jyrkkyyskulmassa kun meilläpäin. Ei ole ihme jos sanotaan, että alppilehmän toisen puolen jalat ovat pidemmät kuin toisen...
Sauvat on hyvä apuväline niin nousuissa kuin laskusissakin
Lounastauko Mitterberghofissa
Paluumatkaa tulimme osittain eri reittiä, vaikka pääasiassa kuljimme tietä pikin, poikkesi polku välillä talojen välistä läpi puutarhojen.
Thumersbach rantapuistossa itävaltalais eläkeläispariskunnat ottivat mittaa toisistaan paikallisen seuraperin voimin. Hauska yhteenkuuluvuuden tunne ja iloinen puheensorina ja naurahdukset tahdittivat mukavan päivän alkavaa sadetta.
Sen verran rohkaistuimme elekielen voimin, että pyysimme saada tutustua erään herran heittokiekoon. Kiekko painaa n.4 kg ja se yritetään saada asvaltoidun radan keskellä olevan puupalikan lähelle, rata on noin 60 metriä pitkä. Ensimmäinen kierros heitetään toisesta suunnasta ja seuraava toisesta. En tiedä jatkuuko kisa myöhemmin tai pidempää. Me päätimme patikkapäivän kuumalla kaakaolla lauttaa odotellessa.
***********
Seuraavana päivän retki: Mooserbooden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti