Nousuennätys 1028 korkeusmetriä
Siellä se huippu häämöttää!
Viime vuotinen ennätysnousu Garmisch-Partenkirchenin Wankille oli elävästi mielessä.
Ukonilma kuitenkin keskeytti retkemme.
Mutta nyt päivä valkeni puoutaisena, ei yhtään liian kuuma,
ja sateen mahdollisuus vasta iltapäivällä.
Olosuhteet siis loistavat uudelle ennätysnousuyritykselle.
Olen itse suunnitellut aina patikointimatkamme reitit ja päiväohjelman. Yritän, että ne olisivat mahdollisimman erilaisia, jokaiselle päivälle jotain uutta. Varmistelin kuitenkin hotellimme respasata, oliko hänellä jotain vinkkejä päivän retkeemme, jotain muuta mitä itse olin ajatellut. Pikkusen muutimme reittivalintaa, päämäärä kuitenkin sama, mutta nyt matkallemme sattuisi alppimaja, josta avautuisi upea maisema - täydellinen lounaspaikka.
Ryhmän kanssa liikkuminen on hitaampaa, kun yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Pysähdykset, niitä tulee useampia, ja ne venähtävät aina pikkuisen pidempään... Milloin kuvataan, juodaan, huolletaan varustetta jne. tai vaan hetki viivytään siinä - nautitaan. Kiirettä meillä ei ole, me olemme tulleet nauttimaan Alpeista, alkukesästä, ja koettelemaan mihin meistä tavallisista tasamaan tallaajista oikein on. Tietysti viimiseen hissiin alaspäin on ehdittävä, muuten tulee pitkä ilta... Toistaiseksi loma-aikataulut on pitänyt.
Reitti itsestään on helppokulkuinen. Lähdimme liikkeelle Schimittenhöhen ala-asemalta, johon tulimme paikallisbussilla Zell am Seen keskustasta. Aluksi matkaa teemme asvaltoitua tietä pikin, sitten hiekkatietä. Alarinne on jyrkkä, ihan pienen hetken ehdin ajatella, olinko haukkaamassa liian isoa "omenaa". Mutta kun vauhdin saa pidettyä rauhalisena ja iloinen puheensorina kuuluu ryhmästä, tietää että tästä tulee hyvä retki. Ensimmäinen varsinainen taukopaikka oli Blaickner`s Sonnalmilla 1380m korkeudessa. Ihana näköala laaksoon ja Zell järvi kimalteli kuin timantti.
Aamupäivän kahvitauko
Kaikkialla on sydämiä!
Viivy vielä hetki - tässä koivupuun alla...
Matka kuitenkin jatkuu...
Polku täältä kulki välillä laskettelurinteellä tai rinteiden vierellä olevissa metsissä. Osa niistä oli kuin peikkometsiä. Voi vain kuvitella menninkäisten kurkistelevan koloistaan...
Mukana meillä on patikointikarttakopiot reiteistä, mutta rinteeseen oli vasta avattu frisbeegolf rata ja siihen tehty reitti oli nyt uusi ylös johtava polku, mitä ei ollut meidän karttaan merkitty. Seurasimme kylttejä - onneksi - sillä muuten matkaa olisi jatkettu vielä pitkään hiekkatietä pitkin.
Päästiin kurkistamaan vuoren harjanteen yli seuraavaan laaksoon
Tässä maisemassa kelpaa lounastaa!
Tuolla kolmannen kukkulan luona oli lunastaukopaikka.
Lounastauon jälkeen matka jatkui "tasamaalla".
Oltiin noustu jo 1765 metriin ja parisataa oli kohteeseen enää jäljellä.
Sää suosi päiväämme: sopivan lämmin eikä sade yllättänyt.
Reitti on osittain luontopolku -tyyppinen, jossa varmasti viihtyy, niin lapset kuin aikuisetkin.
Täällä korkeuksissa ei Alppiruusut vielä kuki
Vielä viimeisiä muistoja talvesta 1950 metrin korkeudessa
HuippuNaisten huiputusjuomat!
Näkymää Schmittenhöheltä 1965 metrin korkeudesta Zell am Seehen päin
Päivällinen nautittiin kaupungissa
*****
Seuraavan päivän kohteena Kaprun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti