Jos sataa, noustaan pilvenpäälle - siellä paistaa aina aurinko!
Matka kotoa oli ollut pitkä, vielä pidempi kuin sen piti olla. Aamuyön tunteita lähdimme liikkeelle, lento sujui niin kuin pitikin, mutta sitten alkoi vasta matka raskain osuus.
Taxi odotti meitä kentällä sovitusti, mutta jostain syystä (liikenneruuhka Munchenin ympäristössä?) kuljettaja valitsi kiertotien, joka todella kiersi kaukaa. Niin monen mutkan, pellon, ladon ja kylän takaa, poikki ja halki, että meiltä kaikilta alkoi usko loppua perille pääsystä...Vihdoinkin reilu tunti "loma-aikataulustamme" myöhässä, pääsimme majoittumaan hotelliin ihan Zell am Seen keskustaan. Loistava pieni perheomisteinen hotelli. Hotellin kotisivu
Olimme väsyneitä, nälkäisiä, mutta innostuneita. Vuoden odotus - Alpit - odottivat taas meitä.
Jo perinteisesti olemme vaihtaneet vaelluskengät saman tien jalkaan ja lähteeet lämmittelemään jalkalihaksia - testaamaan, miten alppi-ilma virtaa keuhkoinin. Kohteena Ebenbergalm 994m korkeudessa. Oli tiedossa, että polku nousee jyrkästi, mutta näin jyrkästi...
Vettä oli ennusteen mukaan alkanut satamaan juuri kun olimme saaneet syötyä, mutta ilma oli lämmin ja sopivat varusteet mahdollisti testiretken. Ja tieheässä lehtimetsässä, olo oli enemmän trooppinen eikä sade juurikaan siellä puiden suojissa haitannut. Ja kun pääsimme majalle - pilviverhon yläpuolelle - sade lakkasi!
Ihana tunnelmallinen alppimaja. Suosittelen!
Palasimme toista reittiä takaisin. Matka-aika yhteensä 2h
Seuraavan päivän tavoitteena on tehdä ryhmämme nousuennätys yli 1000 korkeusmetriä.
Nousemme Schmittenhöhelle 1965 metrin korkeuteen.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti